tiistai 14. lokakuuta 2014

Osa 25. Päätöksen aika

Pitkän päivän jälkeen Eleina oli päättänyt, että oli aika vain painua petiin mahdollisimman nopeasti selkeyttämään päätään. Päivä ei ollut lainkaan huono, mutta oli siinä ollut omat jännitteensä mitkä pyörivät edelleen nuoren naisen mielessä.

Eleina tiesi, että Leroy oli oikeassa sen asian suhteen, että hänen oli pakko alkaa vähitellen tietämään, mitä hän oikeastaan toivoikaan tulevaisuudelta. Leroy oli erittäin huomaavainen antaessaan miettimis aikaa, mutta eikai kukaan nyt loputtomiin jaksaisi odotella.

Uuden suhteen aloittaminen tuntui niin vaikealta sitten Rasheedin ja monen onnettoman aviovuoden jättämien arpien jälkeen. Leroyhan kuitenkin oli täydellinen ja tuntui todella välittävän Eleinasta niin miksi hänen edelleen piti torjua mahdollinen tosi rakkaus pelon takia. Eleina kuitenkin tiesi, että nämä pari päivää kyllä kertoisivat mitä tehdä.

-------------------------- Yöllä Eleinan unessa ----------------------

Sinä yönä ei Eleina osannut olla ajattelematta Leroyta...

Tämän hellää kosketusta...

Sitä ihanaa tunnetta kun Leroy suuteli häntä niskasta...

Sitä läheisyyden tunnetta, jota hän ei ollut saanut Rasheedilta enää vuosiin...

Sitä lihaksikasta nuorta treenattua vartaloa...

Sitä kuinka hän saisi suudella tämän vietteleviä huulia...

-------------------- Samana aamuna -----------------------

Hieman järkyttyneenä yöllisestä unestaan tiesi Elein, että samana päivänä oli paljon muutakin ohjelmaa, eikä hänellä ollut aikaa pohtia unensa merkitystä. Oliko uni kuitenkin merkki sisälle tukahdetetuista tunteista.

" Äiti, saanko mä puhaltaa jo kynttilät sammuksiin?", keskeytti suloinen tytön ääni Eleinan päänsisäiset pohdinnat.

" Ai haluut sä jo iso tyttö puhaltaa kynttilät vai sammuksiin", naurahti Eleina tyttärelleen.
" Susta kasvaa kaunis tyttö Catalina ja äiti on niin onnellinen ja ylpeä sun puolestas", lisäsi Eleina hymyillen.

" Mitäs sä muru toivot tulevaisuudelta?", kysäisi Eleina leikittäen tytärtään.

" Sitä, että sä äiti olisit vihdoin onnellinen", kuului Catalinan sanat samalla kuin neiti puhalsi kynttilät sammuksiin.

" Voi sua Catalina muru, äiti on kyllä onnellinen ja se on ihan sun ja Connorin ansiota", huokaisi Eleina onnellisena.

" Lupaa mulle, että sä tuut aina olemaan yhtä viaton ja suloinen tyttö", kuiskasi Eleina suukottaen tytärtään ohtaan.

Samalla hetkellä oli Catalinan aika siirtyä kohti uusia tuulia lapsuuden leikkien parissa.

 --------------------------- Sillä välin muualla -------------------------

" Ajatella Pal Catalinakin kasvo jo lapseksi, vastahan se oli vielä ihan pikkuinen vauva", ihmetteli Connor mielikuvitus kaverilleen.
" No, näinpä!", totesi Pal ihmeissään.
" Te Yuilit kasvatte vaan niin kovaa vauhtia", lisäsi Pal vielä perään.

" Kohtahan tässä ollaan jo vanhoja kääkkiä", naurahti Connor.
" Nii mieti säki oot tyyliin kalju ja ryppynen mies", naurahti Pal.
" No mitä ite oot?", kysyi Connor naureskellen.
" Varmaan vanha ja haiseva perunasäkki", lisäsi Connor perään.

" Kai sä Connor tiedät, että mä en oo täälä loputtomiin?", sai Pal sanottua vakavammin.
" Miten niin et oo täälä loputtomiin?", kysyi Connor vakavana.
" Mä oon mielikuvitusta, eikä mulla oo enää paljoo aikaa", jatkoi Pal saaden Connorin hiljaiseksi.

------------------------- Sillä välin muualla ------------------------

" Eleina älä oo raukkis, sä tiedät, että ratkasu on vaan pakko tehdä nyt", toisteli Eleina itselleen mielessä.
" Soitat nopeen puhelun, käsket Leroyn tänne ja sanot sanottavas", jatkoi Eleina mielessään patistelua.

" Sä tiedät Eleina, että se uni oli merkki jostain", huokaisi Eleina puhelimen hälyttäessä jo.
" Ai hei Leroy, mul ois tai siis ni mulla ois vähän asiaa", aloitti Eleina vaikeana.
" Pääsekkö tai voitko mitenkään tulla käymään?", jatkoi Eleina.
" Ai tuut heti, no joo kaippa se on ihan okei", huokaisi Eleina lopettaen puhelun.

------------------------------- Hetken päästä -------------------------------

" Mitäs asiaa sulla oli kaunokainen?", aloitti Leroy saavuttuaan Yuilien talolle.

" Mä vähän oon miettiny tätä meidän juttua tai siis sitä, että onko meillä ees mitään juttua", koitti Eleina sönkätä.

" Haloo, kyllähän kaikki näkee, että mä oon ihan lääpälläni suhun", huokaisi Leroy.

" Kyllä varmasti oot se on tullu jo selväksi", jatkoi Eleina.
" Nyt kuitenkin tarkotan mua itteeni, kun mä en oikeestaan tiiä, että onko mulla mitään kunnollisia tunteita niin ehkä...", koitti Eleina jatkaa.

" Älä sano, että kutsuit mut tänne sen takia, että meinaat taas koittaa antaa mulle rukkaset!", ärähti Leroy.
" Kai sä oikeesti tajuut, että mä en anna niin käydä", jatkoi Leroy tuohtuneena.

" Leroy, ei sä käsitit väärin", naurahti Eleina.
" Mä tajusin mietittyäni, että sä taidat olla just sitä mitä mä kaipaan tällä hetkellä", jatkoi Eleina hymyillen.

" Sä et tiedä kuinka paljon mä oon oottanu tota lausetta!", huudahti Leroy kaapaten Eleinan syleilyynsä.

" Mä Eleina oon oottanu tota vastausta niin pitkään", kuului Leroyn ääni uudestaan.

" Mikä sulla kesti niin pitkään muka miettiä ja miettiä meidän suhdetta", ihmetteli Leroy.

" Mä halusin vaan olla varma, että tää on just sitä mitä mä haluan", aloitti Eleina.
" Mä en nimittäin kestä enää perään toista pettymistä", huokaisi Eleina.

" Mä lupaan sulle, että et ihan varmasti tuu päivääkään katumaan", jatkoi Leroy.
" Nähdään kuitenkin myöhemmin, mulla on asioita hoidettavana", hyvästeli Leroy.

------------------------------ Seuraavana aamuna --------------------------

 Eleina päätti aloittaa aamun jo aikaisin, koska tulisihan se olemaan yksi tärkeimpiä aamuja vähään aikaan. Oli jouluaatto ja tarkoitus oli esitellä Leroy lapsille ensimmäistä kertaa.

Joten mikä sen parempi aloitus aamulle kuin maukas vohveli aamiainen.

Kaikesta jännityksestä ja stressistä huolimatta vohvelit onnistuivat mainiosti ja oli aika myös tarjoilla niitä talon asukkaille.

 " Mä oon Leroy aika varma, että muksut tykkää susta kyllä kovasti ku oot vaan oma ittes", aloitti Eleina.
" Ainahan mä oon oma itteni, mutta turhaan sä Eleina stressaat, kaikki menee ihan loistavasti", jatkoi Leroy naureskellen.

" Huomenta Catalina, mulla ois vähän asiaa teille molemmille itse asiassa" selitti Eleina hieman jännittyneenä.
" Huomenta äiti, se taitaa liittyä tohon outoon mieheen?", jatkoi Catalina.
" Kyllä mä oon tienny, että sä oot tapaillu jotain muuta ku isää, mutta ei se ainakaan mua haittaa", jatkoi Catalina.
" Aih, no se on hyvä kuulla, mutta tässä on Leroy ja me niinku tavallaan seurustellaan nykyään", selitti Eleina.

" Haha ai että tavallaan seurustellaan", naureskeli Leroy.
" Kyllä se on sellanen juttu, että ihan tosissaan mä teidän äitiänne rakastan ja toisinpäin", jatkoi Leroy.
" Tiedetään sen näkee teistä kahdesta jo kaukaa", huokaisi Connor.
" Näinpä ja me ollaan ihan tyytyväisiä  jos äiti on onnellinen", lisäsi Catalina.

" Kunhan sulla ei oo mitään typeriä suunnitelmia mistä äiti joutuisi loukkaantumaan", sanoi Connor vaimeasti.
" Voit kans olla varma, että mä tuun perään jos vahingoitat, petät tai mitään muuta äitee kohtaan", jatkoi Connor.

" Voi kuule jätkä siitä sun ei tarvi pitää huolta, mä en satuttas sun äitiäs edes tikulla", hymähti Leroy.
" Niin se sano isäkin ja kappas millasessa helvetissä äiti joutu monta vuotta elään", jatkoi Connor vaimeana.
" Mä en oo pätkääkään samanlainen, kun teidän isänne oli sen voin luvata", jatkoi Leroy.
" Ei tarvi lupailla, kunhan vaan oot rehellinen itelles ja äidille ja se on fine", sanoi Connor vielä.

" Muista, että me tarkkaillaan sua, mutta tällä hetkellä näyttää, että äiti oikeasti on onnellinen", hymähti Catalina vielä poikien puheiden perään.

Appaloosa Plainsissa oli vielä aikainen aamu, mutta kiperimmät epäilyt oli jo ehditty heittämään ilmaan. Oli kuitenkin jouluaatto joten kaikkialla näytti olevan äärimmäisen rauhallista kun perheet kokoontuivat sukulaistensa luokse juhlimaan.

Myös Yuileilla oli tarkoitus juhlia joulua isomman porukan voimin kun paikalle oli kutsuttu naapureita ja kavereita.

" Miten lasten kanssa sujui aamulla, niin ja pahoittelut, että mun piti lähtee käymään vielä töissä vauhdilla", hätäili Eleina.

" Hyvin meillä meni vaikka vähän ne koitti pelotella mua", naurahti Leroy.
" Miten niin pelotella?", kysyi Eleina ihmeissään.
" Niin no ne nyt vaan oikeesti oli huolissaan sun puolesta sen jälkeen mitä Rasheed oli aiheittanut", jatkoi Leroy.

" Voi niitä, huolehtisivat ihan omista murheistaan, eikä äidin mies sotkuista", naurahti Eleina.
" Hyvä, että teillä kuitenkin vissiin meni kaikki ihan hyvin sitten", jatkoi Eleina.
" Ihana kuulla, että mun rakkaat lapseni ja mies tulee noin hyvin toimeen", lisäsi Eleina onnellisena perään.

" Uuh sä sanoit ekan kerran rakastavas mua", riehaantui Leroy suudellen Elainaa antaumuksella.

" Hankkikaa tyypit huone", kuului Connorin ääni virnuillen.

------------------------------ Hieman myöhemmin ------------------------

Oli jouluaatto ja vieraatkin olivat jo kerenneet saapua Yuilien talolle lahjojen kanssa.

 Lahjoja oli vinopinkka täynnä eri kokoisia, muotoisia ja värisiä, eikä kukaan tiennyt mitä sielä odotti juuri heitä varten.
 
Lahjoja avatessa nähtiin monen monta iloista ja hieman yllättynyttäkin naama paria.

Niiden kaikkien muiden yllättyneiden naamojen jälkeen oli kuitenkin vihdoin myös Eleinan vuoro avata omansa.

" Sori muru unohdin paketoida sun lahjas ni tota saat sen vähän erilailla", kuului Leroyn ääni yllättäen.

" Mä rakastan sua Eleina Yuil, mennään hottis naimisiin", polvistui Leroy leperrellen.


Tässäpä tämä Osa 25. ja siis uskomatonta onko Yuileja jo tullut kirjotettua 25 osaa, mutta mä jurraan edelleen 3 sukupolvessa XD Kauheeta sori oon hidas... Mä en oikeestaan osaa sanoo mihin vielä päädytään Yuilien kanssa vaikka mulla oli isot suunitelmat, en vaan osaa sanoa kuinka ne tulee onnistumaan. Tykkään Eleinasta tosi paljon oon kiintyny siihen hahmona ja ehkä siksi juurikin jurraan vähän paikoillaan kun en haluu pelata muilla... Tässä kuitenkin tämä osa toivottavasti tykkäätte ja arvostan niin suuresti teidän jättämiä ihania kommentteja viime osassakin!! Ne todellakin auttaa jatkamaan kun välillä mietin, että tää on taas ihan surkee yritys kirjottaa jotain. 
Niin ja en vielä ole saanut uutta konetta joten en ole voinut Yuileja pelata eteenpäin, nää postaukset on tehty vanhoista jemma kuvista, mutta rukouksiin toivottavasti ensi kuussa vastataan ja Yuilit pääsee uudelle koneelle:) Ensi kertaan ihanat terveisin Chitsuks!













5 kommenttia:

  1. Oikein hyvä osa, tykkäsin kovasti! x)♥ Toivotaan että Yuilit tosiaan löytää tiensä uudelle koneelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että tykkäsit:) Peukut tosiaan pystyssä, että suostuvat sitten toimimaan edelleen kun saan vihdoin sen koneen käsiini! :D

      Poista
  2. Vähän myöhässä kommentoin, mutta hyvä osa jälleen. Hienoa, että Leroy ja Eleina nyt näyttävät vihdoin saaneen toisensa. Tai no riippuen siitä miten kuuluu kosintaan vastaus. :D Hyvä, että lapsetkin antoivat hyväksyntänsä suhteelle. Toivottavasti Connor ei ota liian raskaasti eroa Palista kun se aika koittaa.
    PS. Crescendoilla olisi kaksi uutta osasta.

    VastaaPoista
  3. oi, hyvä osa taas! :) odotan taas innolla jatkoa��

    VastaaPoista