Huomio Yuilien lukijoille!

Yulien suhteen on tapahtunut aika vakava pienoinen ongelma koneen vaihdoin myötä... Yuilithan on jo pitkään hieman laittaneet hanttiin lagittamalla jäätävän paljon, mutta sinnittelyllä ollaan menty jokusen aikaa. Kuitenkin sain vihdoin hommattua uudemman koneen ja nyt olis sit oikeestaan pohdinnan paikka, koska haluaisin aloittaa simssin aivan puhtaalta pöydältä "putsaten" pelin.
Tämähän tietäisi Yuilien loppua mistä ajatuksesta en tykkää sitten yhtään...

Oon pohtinut nyt muutaman päivän mitä tekisin ja oikeastaan mieleen tulee vaihtoehto josta ajattelin kysyä teiltä lukijoilta. Haittaisiko jos luon kolmannen sukupolven edustajan mahdollisimman samannäköisenä takaisin ja jatkaisin Yuilien kirjoittamista sitä kautta?
Ajatus sinäänsä on hieman inhottava, mutta oon kirjottanu Yuileja jo monta vuotta enkä vaan haluais lopettaa tähän, koska niin paljon ois suunniteltunakin.

Se tietäisi hieman muutosta tän hetken kulkuun, koska todennäköisesti pomppaisin hieman "tulevaisuuteen". En tiedä riippuu kuinka samannäköisenä saan kaiken takaisin.
Samalla aloittaisin pitkän aikaa haaveissa olleen urakan rakentaa tyhjä kaupunki kokonaan itse Yuilien tulevaa uutta elämää varten ja mietin kiinnostaisiko mahdollisesti seurata jonkin aikaa rakennus/remontti/suunnittelu aiheisia postauksia Yuilien tarinan lisäksi?

Jos teitä lukijoita todella kiinnostaa Yuilit olisi kiva kuulla hieman mielipiteitä mitä tuumaisitte? :)

Osa 32. Se on menoa sitten

" Siis huh meinaatko sä tosissas Miksu et mä lähtisin yliopistoon?", kysyi Catalina hieman yllättyneenä.
" Miksei? Oot fiksu ja pärjäisit sielä varmasti", jatkoi Mikael.

" Etkö muutenki haluais lääkäriks tai tiedettä opiskella niin tää ois oiva tilaisuus siihen", jatkoi Mikael.
" Tarvisin muutenki kämppiksen ja kuka muukaan siihen ois parempi ku sä Cata", lisäsi Mikael.

" Siinä ehkä oot ihan oikeessa, että mä kyllä haluaisin opiskella molempia aiheita", totesi Catalina.
" Mutta en mä voi vaan lähtee tosta noin vaan ja jättää mun perhettäni", jatkoi Catalina.

" tää tuli kyllä vähän yllättäen Miksu, mä en oikeestaan ees oo miettiny mitä mä haluaisin tehdä valmistumisen jälkeen tarkemmin", huokaisi Catalina.

" Lupaa, että ees harkitset asiaa?", kysyi Mikael.
" Ei kai mua mikään estä miettiä asiaa", totesi Catalina hymyillen.
" Mulla on kämppiksen paikka avoinna joten mieti Cata asiaa oikeesti", jatkoi Mikael.
" Mieti kuinka hauskaa meillä tulis oleen kaksistaan samalla alalla auttaen toinen toisiamme", lisäsi Mikael.

" Puhut kyllä Miksu ihan totta, mutta anna mun puhua asiasta ensin äidin kanssa ja muutenki vähän miettiä", totesi Catalina.
" Mieti ihmeessä ja ilmota mulle mitä tuumaat", jatkoi Mikael.

" Mut mun täytyy mennä valmisteleen lähtöä", huikkasi Mikael.
" Apua eikai nyt jo", huokaisi Catalina.
" Mulla tulee ikävä sua Miksu", naurahti Catalina.
" Samoin, mutta mieti Cata asiaa", jatkoi Mikael.
" Mä teen niin", lisäsi Catalina.

" Mä tuun käymään muutaman viikon päästä mieti siihen asti", jatkoi Miksu vielä.
" Mä lupaan miettiä asiaa siihen asti", hymyili Catalina.

--------------------------------------Myöhemmin samana päivänä-------------------------------------

" Vai susta se Leroy selitti hädissään puhelimessa", ihmetteli Eleina.
" Kyllä tähän maailmaan näköjään ihmeitä mahtuu", kummasteli Eleina pientä tyttöä käsissään.

" Vaikka sä ootki tytteli vähän kummajainen kyllä mä äitipuolena tuun sua rakastamaan samanlailla kuin omia lapsiani", naurahti Eleina.

" Vuosien saatossa on tullu huomattua, että tässä maailmassa ei ikinä voi olla liikaa lapsia", leperteli Eleina.

" Susta kasvaa vielä kaunis tyttö, yhtä kaunis kun mun Catalinani on", huokaisi Eleina.
" Mulla on ollukkin pieni vauvakuume, joten ajoitukses ei ois voinut olla parempi", naurahti Eleina.

" Mä lupaan sulle kultapieni, että vaikka sä oot erilainen kukaan ei koskaan tuu vahingoittamaan tai edes kiusaamaan sua niin kauan ku mussa henki kulkee", lisäsi Eleina katsoen tytärpuoltaan suoraan syvälle silmiin.

--------------------------------------- Samaan aikaan muualla --------------------------------------

" Moi Keito hyvä, että sä pääsit tuleen mulla ois sulle asiaa", aloitti Catalina.
" Kiva nähä sua, mutta mulla on valitettavasti vaan vähän aikaa", huokaisi keito.
" Miks kaikilla tuntuu olevan kiire tänään?", tuhahti Catalina.

" Anteeks ku tälleen vähän joudun hoputtaan mut mitä asiaa sulla oli?", kysyi keito nauttien drinkkiä.
" No siis juttelin Miksunkaa ja se kerto shokkina mulle, et se lähtee yliopistoon", aloitti catalina.
" Mä en niinkö ymmärrä miksei se voinu varottaa aikasemmin", jatkoi Catalina.
" No se on Miksu haloo", tuhahti Keito.
" Mut siitä puheen ollen Cata mä lähen yliopistoon myös", huokaisi Keito.

" Sä oot Cata ihana, mutta anna anteeks mä oon päätöksen jo tehny kun pääsin sisään opiskeleen urheilua", jatkoi Keito.
" Sä et oo tosissas Keito?!", änkytti Catalina.
" Itseasiassa oon ja lähen sinne tänään vielä", totesi Keito.
" Mikä teitä vaivaa Miksunkaa? Meettekö samaan yliopistoon?", kysyi Catalina hämmentyneenä.
" No en tod mee senkaa samaan yliopistoon", tuhahti Keito.
" Mut mun pitää Cata mennä oli kiva nähä sua, näkyillään vielä joskus", huikkasi Keito poistuessaan.

" Sä et oo helkutti tosissas", tuhisi Catalina vihaisena.
" Ilmotat ja lähet tosta noin vaan!", raivosi Catalina.
" Aika kusipää täytyy sanoo", totesi baarimikko.
" Älä muuta sano!", huokaisi Catalina.

" Mä luulen, että nyt tarvitaan jotain extra vahvaa kiitos", huikkasi Catalina.
" Saamasi pitää", naurahti baarimikko.

" Olikos kyseessä neidin poikaystävä vai mikä noin masentaa", uteli baarimikko.
" Ei, mutta hyvä ystävä", totesi Catalina.
" Mä aistin, että sun sydämessäs juuri tapahtu pieni särö, mutta no asia ei kuulu mulle", totesi baarimikko.

" Ehkä ihanpieni, mutta sille ei enää voi mitään", huokaisi Catalina.
" Sen näki sun katseesta", totesi baarimikko.
" Mutta tässä neidin drinkki, toivottavasti helpottaa", huikkasi baarimikko vielä.

" Ei tässä taida auttaa mikään", huokaisi Catalina kumoten drinkkiä.
" Kaksi hyvää ystävää vaan jättää kun olisin ilmaa", tuhahti Catalina.

" Jos se yhtään helpottaa niin en voi ymmärtää kyseisiä ihmisiä", aloitti baarimikko.
" Sä oot seksikkäintä mitä täälä on näkyny vähään aikaan", vinkkasi baarimikko silmää.
" Veisin heti ulos jos vaan lähtisit?", uteli baarimikko.

" Mäkö seksikäs voi kuinka hauskaa", naurahti Catalina.
" Mutta kiitos kai", lisäsi Catalina.
" En kuitenkaan oo oikeen deittituulella", totesi Catalina.
" Noh aina kannattaa yrittää, jos muutat mieles tiiät mistä mut löytää", vinkkasi baarimikko.

" Hito Keito oikea kusipää", tuhisi Catalina mielessään.
" Mitä mä ees mietin koko asiaa en mä sitä kaipaa, enkä Miksua", jatkoi Catalina.

" Mä oon vahva ja mä teen ihan mitä mä haluun", juhlisti Catalina.
" Mä taidan tietääkkin mitä mä haluun, joo", puhui Catalina itsekseen.

" Täältä tullaan lääketiede ja yliopisto", virnuili Catalina.
" Muahan ei kohdella ihan miten halutaan", jatkoi Catalina

--------------------------  Muutama viikko myöhemmin --------------------------------

" Harvinaisen surkea keli piti sitten osua juuri tänään", manasi Catalina mielessään.
" Se on si kai menoa nytten peruskoululle", huokaisi Catalina.

" Ei tuu ikävä byebye tylsyys ja tervetuloa tulevaisuus", naurahti Catalina.

" Mutta luokanparhaan paperit jes", juhlisti Catalina.
" Kyllä näillä pärjää yliopistolla", ajatteli Catalina mielessään.

" Onneks olkoon Cata", juhlisti Leroy.
" Mä oon aina tienny, että sä tuut pärjään elämässä hyvin", jatkoi Leroy.

" Kiitti, mutta en ois pystyny tähän ilman teidän kaikkien tukee", naurahti Catalina.

" Niin sitä pitää sisko!", onnitteli Coopa
" Kiitti veikka", naurahti Catalina.

" Kai mustakin kasvaa yhtä fiksu ku sä oot sisko", kysyi Coopa mietteliäänä.

" Tottakai, mutta turhaan sä edes Coopa vielä mietit mitään tollasia", totesi Catalina.
" Sulla on vielä koko elämä aikaa ilman huolen häivää", jatkoi Catalina.

" Niin kai sitten", naurahti Coopa.
" Onneks meillä vielä on peruskoulussa ollu tosi helppoo", jatkoi Coopa.

" Kyllä varmasti ja ei se missään vaikeessa tuu ainakaan ala-asteella oleenkaan vaikeeta", totesi Catalina.
" Sussa on Yuilien verta joten tuut kuule onnistuun kaikessa missä haluut", rohkaisi Catalina.

" Niin sitä pitää tyttöpieni", huikkasi Eleina.
" Kiitti äiti", naurahti Catalina.

" Oon niin onnellinen sun puolestas", jatkoi Eleina.
" Susta on kasvanut niin upea nuori nainen", hymyili Eleina.

" Voi äiti älä mua alkaa itkettään", hymyili Catalina.
" Kaikki on sun ansiotas, kiitos sun musta on kasvanut tälläinen", jatkoi Catalina.

" Mut ennenku jatkat kehumista yhtään pidemmälle mun pitäs paljastaa yks pikku salaisuus", aloitti Catalina varovasti.

" Ootko sä kulta raskaana!", nyyhkäisi Eleina.

" Mä tiedän millasta se on sun ikäisenä, koska sain sun veljes siinä paikkeilla", jatkoi Eleina.

" Äiti rauhotu, mä en todellakaan oo raskaana!", huikkasi Catalina.
" En oo edes ikinä seurustellu", huokaisi Catalina.

" Entä Mikael? Mä luulin, että te olitte pari", kysyi Eleina.
" Äiti ei me Mikaelinkaa ollaan ihan vaan ystäviä", naurahti Catalina.

" Mutta juurikin siihen liittyen Mikael lähti yliopistoon", totesi Catalina.
" Se kysy mua mukaan ja mä aattelin lähtee", paljasti Catalina.

" No mutta muru sehän on upee ajatus", innoitsi Eleina.
" Se vois todellakin olla juuri sitä mitä sä tällä hetkellä kaipaat", jatkoi Eleina.

" Mä luulen ihan samaa", hymyili Catalina.
" Toivottavasti se ei haittaa sua?", kysyi Catalina.

" Haittaa mua, miks se mua yhtään häiritsis?", kysyi Eleina ihmeissään.
" Oon ilonen sun puolestas, että tiedät mitä haluut tulevaisuudelta", lisäsi Eleina liikuttuneena.

" Aattelin mennä lääkiksen puolelle, Mikaelinkaa samalle linjalle", totesi Catalina.

" Sehän on hieno ajatus", innoitsi Eleina.
" Mun tytöstäni tulee vielä kuuluisa lääkäri", jatkoi Eleina.
" Mennään juhlistamaan tätä kotiin", hymyili Eleina.

" Ehkä jonain päivänä sitä ennen on monta asiaa tehtävänä", huokaisi Catalina.

" Äh kuka sieltä nyt soittaa", tuhahti Catalina.
" Ai Mikael mitäköhän asiaa sillä on", ihmetteli Catalina.

" Ai moi Miksu, mitäs sulle kuuluu?", kysyi Catalina.
" Hyvää no sehän on hienoo", naurahti Catalina.
" Mitä sä tuut tänään vai jo tänne Peach Hillsiin", ihmetteli Catalina.

" Upeeta nähään illalla mun valmistujais juhlissa, kai tuut sinne?", innoitsi Catalina.

" Ai oot jo meillä, siistii nähään kohta sit", innoitsi Catalina.

------------------------- Hetken päästä muualla -----------------------------------------

" Moi Cata kiva nähä sua jälleen", aloitti Mikael tyynenä.

" Moi Mikael ihana nähä sua", halasi Catael
" Sä et oo sit muuttunu yhtään vaikka ootki yliopistolla", naurahti Catalina.

" Miks mä olisin muuttunu mä oon aina ihan oma itteni", ihmetteli Mikael.

" Niin sitä pitää siks sä ootki mun paraskaveri", naurahti Catalina.
" Mutta tiiätkö Miksu mitä!", hihkaisi Catalina.

" Mä päätin lähtee sun mukaas opiskeleen lääkäriks", tokaisi Catalina innoissaan.

" Mahtavaa mä tiesin, että osaat tehdä oikeen päätöksen", innoitsi Mikael.
" Sä tuut niin rakastaan yliopisto elämää ja varsinki sitä lääkkis linjaa", jatkoi Mikael.

" Ootko ihan varma, että mä tuun sopeutuun sinne?", kysyi Catalina hieman jännittyneenä.

" Ihan varmasti jos mäkin oon sinne sopeutunut", huikkasi Mikael.
" Se on aivan omaa luokkaansa sitten peruskoulusta", jatkoi Mikael.

" No hyvä, koska mua on jännittäny ihan sikana millasta sielä tulee oleen ja entä jos en yhtään sovi sinne", selitti Catalina.
" Rauha yliopisto tulee oleen parasta aikaa sun elämässäs", rauhoitteli Mikael.

----------------------- Hetken päästä ---------------------------------

" Oh nam kiitti Eleina tää ruoka on aivan taivaallista", hihkui Mikael.

" Suotta sä Mikael kiittelet syö ihmeessä niin paljon kun jaksat", hymyili Eleina.
" Yliopisto pöperöt on ihan surkeeta verrattuna näihin herkkuihin", jatkoi Mikael.
" Hienoo muuten, että aijotte Catan kanssa yhdessä opiskella lääkäreiksi", hihkaisi Eleina.

" Vai että lääkäreiksi, mutta sehän on hienoa", naurahti Leroy.
" Onneksi olkoon Catalina vielä valmistumisesta", huikkasi Leroy ja vieraina olevat naiset.

" Olisipa itselläkin riittänyt älli johonkin niin arvostettuun ammattiin tai saatika edes opiskeluun", jatkoi Leroy naureskellen.

" Kuule Leroy eikös poliisipäällikkö oo aika arvostettu ammatti", huikkasi Catalina.
" Veit sanat suustani Cata", totesi Connor.
" Niin ja kiitos kaikille onnitteluista ootte ihania", hihkaisi Catalina.

" Niin ja kiitti sulle Mikael ku tulit kans ihana nähä sua", hymyili Catalina.
" En kai mä ny sun valmistujaisias ja äitis ruokia voi jättää väliin", virnuili Mikael.

" Mut mä tuun hakeen sua huomenna aamusta niin aloitetaan yhteinen matka lääkiksessä", kuiskasi Mikael.
" Huikeeta en malta odottaa", innoitsi Catalina.

--------------------------- Myöhemmin vielä samana iltana ----------------------------------

" Jotenkin uskomatonta, että mä lähen oikeesti huomenna yliopistoon aloittamaan aivan uuden luvun elämässä", pohti Catalina itsekseen.

" Ehkä tää tosiaan on ihan oikee päätös tällä hetkellä vaikka tuntuu väärältä jättää perhe keskenään tänne", pohti Catarina.

" Mut mä tuun takasin vielä Peach Hills mä lupaan sen ja tuun parempana ihmisenä kun koskaan oon ollutkaan", huokaisi Catalina.

-------------------------------------- Seuraavana aamuna ----------------------------------------

" Se on sitten menoa kai", jännitti Catalina.
" Mitäköhän tästäkin tulee", pohti Catalina.

" Moikka Peach Hills ja Yuilit hetkeksi", hymähti Catalina hieman murheisena.

Niin koitti Catalinan kauan jännittävä päivä kun oli aika astua oranssin pakettiauton kyytiin ja suunnata kohti yliopistoa, aloittaen aivan uusi vaihe elämässä.



Heipä hei kaikille piiiitkästä aikaan... Uskomatonta, että viime osasta on kerennyt kulumaan yli 5 kuukautta mitä pahoittelen todella paljon! En sen kummemmin asiaa avaa, mutta sanotaan, että oikeassa elämässä vaan on ollut niin paljon kaikenlaista, että en kauheasti inspiraatiota oo omannu kirjottamiselle. Tiedossa kuitenkin vihdoin nyt paluu Osan 32 muodossa:D Koitan jatkossa kirjottaa useammin, paljon useammin ja suunnitelmissa olisi saada osaa per viikko kasaan kunhan inspiraatio pysyy nyt tallessa! Toivottavasti osa maittaa vaikka ihan perus setillä mennään:)