Osa 17. Uusia tuulia

" Mitä mummin pikku Connor nukkuiko pikku poika hyvät päikkärit", saneli Neri lapsenlapselleen saapuessaan noutamaan tätä yläkerrasta päikkäreiltä.
" Kuuleko mummi oikeen, että pikkupojan massu vähän tuntuu kurnivan", naurahti Neri.

" Tätä tahtouoo äiitii", sanoi Connor vaivalloisesti.
" Mummi tietää, että tahdot mamman luokse, mutta äitilläs on vähän muuta hommaa nyt päivästä", huokaisi Neri.
" Mummi kuitenkin on aina hoitamassa sua Connor täälä, mummi rakastaa pikkusta höpönassua hurjasti", jatkoi Neri vielä perään.

" Tahtttoouu mannaaa", kitisi Connor lattialla.
" Mitä äitiy", kuului Connorin suusta.

" Kulta muru kun äiti ei nyt ole paikalla, mutta mummi toi siulle tuttipullon jos se vaikka kelpaisi", hymyili Neri kauniisti.

" Mannaaa!", kirkastui Connorin ilme nähtyä mummin kädessä tuttipullon.

" Nam namm mannaa mummmmii", hupsutteli Connor tuttipullon ääressä.

Neristä oli ihana hoidella poikaa kotona vaikka hän jatkuvasti tuntuikin sitä yksin tekevän Eleinan oleillessa töissä ja Rasheedin tehdessä Tiberiumin kanssa miesten juttuja. Moni ei varmasti suostuisi hoitamaan lastenlastaan niin usein, mutta Neristä se oli vähintä miten hän voisi auttaa tytärtään ja koska Connor ei hänestä ollut mikään taakka enemmänkin harmiton pikkuveijari.

" Mitäs Bellabooshi siinä kiehnäilee, tyttökulta eikö kukaan ole sua muka tänään vielä silitellyt", höpötteli Neri perheen vanhalle tyttökoiralle.

" Voi Bellabooshi ku me ollaan jo vanhoja rouvia tässä huushollissa", huokaisi Neri rapsutellen tätä mahasta.

--------------------------- Myöhemmin samana päivänä -----------------------------

" Tervetuloa kotiin jälleen, kul...", aloitti Rasheed, mutta Eleina kerkesi keskeyttämään tämän kiepaten hänet suudelmaan.
" Jollain on vissiin ollut ihan hyvä päivä töissä", hihkaisi Rasheed suudelman jälkeen.
" Todellakin, mulla on sulle vähän kerrottavaa, mutta kerron sen myöhemmin", sanoi Eleina hymyilyltään.

" Mihinköhän mahtaa asia liittyä", kysyi Rasheed jo heti uteliaana.
" Kerron myöhemmin, mutta lupaan, että se on mahtava uutinen", totesi Eleina vihjaillen.

" Hei Chantall aattelin vaan pirauttaa ja sanoo, että pääsin töistä nyt jos halusit tulla käymään kylässä?", kysyi Eleina uteliaana puhelimessa.
" Juu tiedän siitä  on ihan järkyttävän kauan ku ollaan viimeks nähty", naurahti Eleina.

" Miten niin sulla on kerrottavaa mitä et uskalla sanoo nyt vielä?", kysyi Eleina ihmeissään.
" Hei Chantall sun pitäis tietää, että mä en ole tuomitseva luonne enkä ikinä oo ollutkaan", töksäytti Eleina ihmeissään.
" Liittyyks tää mun veljeen, onks sille käynyt jotain?", kysyi Eleina ihmeissään.
" Perhana se löi luurin korvaan...", kirosi Eleina mielessään.

----------------------- Hieman myöhemmin -----------------------

 " Eleina?", kysyi oven takana seisova nuori kaunis nainen.
" Chantall? Ootko se tosiaan sinä? Mitä sulle on käynyt??", kysyi Eleina hieman järkyttyneenä.
" Joo mä aattelin, että uskallankohan tulla tai uskallatko sä ees nähä tällästä ihmetystä enää lainkaan", sanoi Chantall epävarmana.

" Eleina mä en itekkään tienny miten olisin suhtautunut aikasemmin kun tää puhkes musta, olin järkyttynyt ja vielä enemmän pelkäsin kuinka Exi tulis suhtautumaan siihen, että mä olinkin kokoajan keiju", selitti Chantall järkyttyneenä.
" Siis kuinka kauan sä oot tienny olevas "yliluonnollinen" olento", kysyi Eleina ihmeissään.
" En päivääkään tai sekunttiakaan aikasemmin kun mä muutuin", huokaisi Chantall.

" Ooksää ihan oikeesti sujut senkaa, että mä oon tällänen?", kysyi Chantall kauhuissaan.
" Miksen olis... Sä oot mun paraskaveri ja mä oon kaivannu sua Chantall todella paljon", huokaisi Eleina.
" Mä en uskaltanut ottaa suhun mitään yhteyttä kun pelkäsin, ettet haluis nähä mua", naurahti Chantall.

" Sen takia, että sä pelkäsit mun reaktiota ei olla tavattu ainakaan viiteen vuoteen", naurahti Eleina ja tuuppasi hieman ystäväänsä.
" Tiedän tyhmää, mutta en osaa ees selittää nyt enää mitään järkevää selitystä", nauroi myös Chantall.

" Entä sitten Exi miten se suhtautu tähän kaikkeen sun sen tyttöystävä muuttuikin yhtäkkiä keijuksi"?, kysyi Eleina uteliaana.

" Kai te vielä kuitenkin ootte yhdessä ja suunnittelette yhteistä tulevaisuutta?", jatkoi Eleina vielä.

" Itseasiassa Exin reaktio oli aikalailla samanlainen kun sun se ei sanonu juuta eikä jaata", totesi Chantall tyynenä.

" Sen mielestä olin edelleen sama likka kehen se alunperinkin rakastui olin sitten keiju tai en", jatkoi Chantall vielä.

" Enkä oikeestaan oo vaan enää Exin tyttöystävä vaan sinä iltana kun muutuin keijuksi Exi päätti myös kosia mua joten me ollaan tällä hetkellä vielä kihloissa", hymähti Chantall onnesta sokeana.

" Wou wou onneks olkoon mä tiesinkin aina, että teistä tulis hyvä pari", kiljahti Eleina onnitellakseen kaveriaan.

" Noh noh eipä tossa ny mitään ihmeellisempää, sitä paitsi taisin muistaakseni nähdä sun nimen hääpalstalla lehdessä, vai että ihan oot naimisiin asti kerennyt", härnäsi Chantall.

" Kylläpä tässä vuosien varrella on kerennyt jo tapahtumaan monenlaista", huokaisi Chantall.

" Tosiaan paljon on kerennyt tapahtumaan, sitä paitsi Chantall mä en oo vaan nykyään vaimo vaan onnellinen yhden pojan äiti...", aloitti Eleina hieman jännittäen.

" No mutta huh huh sä oot Eleina saanut lapsenkin!", kysyi Chantall järkyttyneenä.

No jooh Connor ei ehkä ollut harkittu alunperin, mutta jälkeenpäin ei sillä ollut enää väliä rakastan poikaa kuitenkin niin paljon", jatkoi Eleina vielä.

" Mä en tiennytkään Eleina, että sä oot tollanen, että tapahtuu vähän vahinkoja puuhaillessa", aloitti Chantall kikattaen.

" Noh lopetas nyt!", kimahti Eleina.

" Lyön vaikka vetoa tuntien veljeni, että teilläkin on vähän jotain makkarinpuolella", vihjaili Eleina.

" Kuka sano, että pitää olla makkarin puolella", naurahti Chantall.

" Mut tähän vedän rajan ja jätän ne tiedot meijän oman talon sisälle", jatkoi Chantall hihittäen.

" Chantall! Sä olit joskus niin kiltti ja viaton", huudahti Eleina nauraen.

" Oot ihan yhtä härski kun mun veljenikin nykyään", jatkoi Eleina vielä.

" Mitäs ne arvon leidit täälä hihittelee", kuului Rasheedin ääni kysyen.

" Tyttöjen juttuja", tokaisi Eleina.

" Sua ei kaivata täälä mee etsiin äiti ja käske laittaa Connorille puuroa", lisäsi Eleina perään.

" Naiset, aina samanlaisia", huokaisi Rasheed kävellessään pois.

" Ei paha ei paha Eleina toi sun miehes kuuma tapaus", totesi Chantall.

" Tiedän se on hyvännäkönen varsinkin ilman paitaa", lisäsi Eleina naureskellen.

" Mut olis kiva jatkaa juttuja sunkaa, mut mun täytyy ny lähtee", huokaisi Chantall murheellisena.

" Mut me nähään taas pian", huikkasi Chantall vielä lähtiessään.

------------------------ Hiukan myöhemmin ------------------------

" Äidin iso poika tahtoo merihepan kyytiin leikkimään niin vai muru", leperteli Eleina pojalleen.

" Vähän aikaa voidaan leikkiä ennen kuin mummi on saanut puuron valmiiksi", sanoi Eleina ilmeillen.

" Wiih iiih hepa on kivva äitiy", hihitteli Connor hevosen kyydissä.

" Vai on meriheppa kiva Connor muru", sanoi Eleina hymyillen.
" Alkaiskohan mummin puuro kuitenkin olemaan valmis, että pääsis äidin iso poika jo nukkumaankin", jatkoi Eleina.
" Eh tahto mennää nukkummaan", totesi Connor.
" Vai ei tahdo mennä Connor nukkumaan, mutta sä kulta tarvit unta jotta jaksat taas huomenna touhuta", vastasi Eleina hymyillen katsellessaan jo isoksi kasvanutta poikaansa.

" Mennään ihan just syömään kulta ihaillaan hetki vaan näitä upeita maisemia", totesi Eleina hieman haikeana.
" Jos äiti suostuu yhteen juttuun ni me ei pakolla enää katella näitä maisemia kauaa", huokaisi Eleina.
" Äiti ei vielä oo isin kanssa kerennyt vaan puhumaan asiasta", lisäsi Eleina vielä.

--------------------- Myöhemmin --------------------------------------

" Mitäköhän tärkeää asiaa niillä kahdella nyt on selviteltävänä", mietti Neri mielessään viedessään Connoria nukkumaan.
" Toivottavasti niiden avioliitto on ihan kunnossa", huokaisi Neri vaimeasti.

" Nyt Connor kuitenkin menee tutimaan on jo sen verran myöhä pojan kossi", höpötteli Neri kehdon ääressä.

" E i ii vätytä yhttäää, ei taho menmmmä nukkummaan", kitisi Connor.
" Voi poika kulta kyllä sua väsyttää silmät menee kiinni sellasta tahtia", naureskeli Neri lapsenlapsensa luona.

Alta aika yksikön makasi kehdossa pieni Connor täysin sikeässä unessa.

" Rasheed mulla oli sulle tosiaan hieman kerrottavaa ja sori, että se veny näin pitkään tänään, mutta ohjelmassa vaan oli paljon kaiken näköstä", aloitti Eleina selittämään.

" Ei se Eleina mitään mä vähän jo arvelinki aikasemmin mitä sulla on kerrottavana", aloitti Rasheed nopeasti.
" Sä oot muru raskaana vai mitä?", kysyi Rasheed osoitellen sormella kysyvästi.

" Ei Rasheed mä en ole raskaana se ei oo mun asiani", huokaisi Eleina silmiään pyöritellen.

" Ei lasta, eikö oikeesti pientä vauvan alkua", kysyi Rasheed maansa myyneenä.
" Ei ei pientäkään", totesi Eleina katsellen muualle jottei näkisi miehensä pettynyttä ilmettä.

" Se ei kuitenkaan ollut mun asiani Rasheed", päätti Eleina aloittaa alusta.
" Mun piti kertoa, että mä sain tänään töissä ylennyksen", aloitti Eleina vaimeasti.

" No, mutta sehän on upee asia, sitähän sä oot halunnut jo pitkään", hihkaisi Rasheed onnesta.
" Susta tulee vielä joku päivä kaupungin parhain komissaario Eleina Yuil", jatkoi Rasheed ottaen Eleinaa kädestä.

" Mutta sitä en vielä maininnut, että ylennys edellyttää siirtoa uuteen kaupunkiin..." jatkoi Eleina vaisusti.
" Rasheed, meidän pitää muuttaa täältä pois", kakaisi Eleina ulos suustaan.

" Täh, muuttaa? Uuteen kaupunkiin pois täältä?", kysyi Rasheed hämillään.
" Uus paikka olis Appaloosa Plains kaunis kaupunki tai oikeastaan maalaiskylä", jatkoi Eleina.
" Sielä olis rauhallista ja hyvä kasvattaa Connoriakin", lisäsi Eleina perään.

" Sä et nyt taida käsittää!", aloitti Rasheed huutamaan.
" Mä olen asunut koko ikäni täälä, mun koti on täälä, mun elämä on täälä, eikä kaikki pyöri sun ympärilläs Eleina", raivosi Rasheed.
" Mä oon kestäny kaikenlaista, mutta tää on viimenen pisara!", raivosi Rasheed saaden Eleinan käpertymään säikähdyksestä.

Siinäs olisi jälleen yksi osa luettavissa, toivottavasti miellytti(: Itse tykkään tosi paljon kirjoittaa Yuilien elämää ja pelata niillä. Mulla on kans kauheesti suunnitelmia niiden varalla, en varmaan ikinä oo ollu yhtä innoissani jostain perheestä! Toivottavasti te lukijat myös tykkäätte Yuilien poppoosta kovasti! Kysyn ihan uteliaisuudesta vielä:

Mitä te lukijat uskotte tulevaisuudessa tulevan tapahtumaan Yuileille?

Heittäkääpä pientä arvausta kommenttiloossiin, kiinnostais hiukan tietää mitä rajuja kuvitelmia teidän mielessä pyörii vai tuiki tavallista perhe-elämää? ;)