" Näytänkö mä siltä, että haluun tulla ventovieraiden suudeltavaksi!?", tuhahti Eleina vielä perään.
" Sun on parempi muistaa mut seuraavan kerran kun nähdään nimellä Leroy", huikkasi tuo tummatukkainen komistus vielä Eleinalle.
Mistä tämä Leroyksi esittäytynyt henkilö tiesi, että he tulisivat varmasti tapaamaan uudestaan pian? Miksi hän poistui paikalta niin nopeasti jättämällä ilmaan pelkkiä epävarmoja kysymyksiä ja ihmetystä.
Sen Eleina kuitenkin tiesi, että tuossa tyypissä oli jotakin salaperäistä mikä herätti hänen kiinnostuksensa välittömästi. Tuo mies salasi jotakin mikä hänen poliisina tulisi selvittää ennen kuin siitä aiheutuisi harmia. Tuo salaperäinen mies oli juuri antanut hänelle yhden hänen elämänsä unohtumattomimmista suudelmista...
------------------- Hieman myöhemmin sisällä ---------------------------
" Oi voi, nytkö se päivä sitten koitti vaikka itsellä olisi vaikka kuinka monta rautaa tulessa", valitteli Neri huomatessaan aikansa koittaneen.
" Kaippa se tyttö osaa pitää huolen jo itsestään ilman äitinsä apuakin", huokaisi Neri
" Miten sitä kuitenkaan voi hylätä perheensä ja vain jatkaa matkaa", mietti Neri haikeasti ikkunasta katsellen.
" Poika nyyhkyttäminen ei auta nyt kasva jo vähän aikusemmaksi", totesi järeä ääni Connorin takana.
" Mummus aika on tullut mennä ja mun on pakko työni tehdä", sanoi mustiin pukeutunut viikatemies.
" Mummu, ei, ei sen tarvi jättää meitä vielä!", huudahti järkyttynyt Connor.
" Hei, sä varmaankin oot mun tuomioni", tervehti Neri hymyillen kaikesta huolimatta.
" Ainakin sä näytät sen verran kalpealta kuin aave, että taidat olla Neri Yuil", kysyi viikatemies kylmän kalpealla äänellä.
" Minähän se, mutta sano onko mun ihan pakko jättää vielä tätä taloa, nimittäin pitäs vielä pitää silmällä tota tytärtä", kysyi Neri koittaen hymyillä kauniisti.
" Ei rouva Yuil on aika lähteä", kuului viikatemiehen äkäinen ääni hupun alta.
" Sinä hölösuu olet jo tiimalasin plussan puolella", jatkoi viikatemies vielä perään.
" Hyvä on, pääsenpähän rakkaani Tiberiumin luokse", iloitsi Neri kaikesta huolimatta.
" Rakkaus, niin yliarvostettua...", huokaisi viikatemies perään heidän kadottuaan näkyvistä.
" Äiti, ei vielä, ei mulla oli tärkeetä kerrottavaa", mietti Eleina päässään huomatessaan Nerin jo poistuneen tuonpuoleiseen.
" Mikset sä voinut edes hyvästellä kunnolla vielä viimeisen kerran", suri Eleina.
" Mä luulen äiti, että mä tuun tarviin vielä apua", huokaisi Eleina järkyttyneenä.
" Mä luulen, että mua odottaa jokin suurempi ongelma kun osaan ajatella", jatkoi Eleina vielä.
----------------------- Myöhemmin vielä samana iltana ---------------------
Illan saavuttua Appaloosa Plainssiin oli kaikkialla täysin hiljaista. Missään päin kaupunkia ei näkynyt liikkeen liikettä, ainoastaan syksyn viimeisten lehtien leijailua viileässä iltailmassa.
Yuilien luona kaikesta päivän sählingistä ja surusta huolimatta oli aika rauhoittua ja pysähtyä katsomaan perheen nuorimman Catalinan syntymäpäivää. Vaikka Eleina kuinka rakastikin tytärtään eihän voinut kieltää eikö ajatukset edelleenkin olisi pyörinyt äiti Nerissä ja tämän lähdössä.
" Kulta, mä tiedän, että sulla on tänää ollut todella rankka päivä, mutta haluutko sä puhaltaa Catalinan kanssa kynttilät vai hoidanko minä", kysyi Rasheed varovasti murheiselta vaimoltaan.
" Puhalla sä Rasheed, vaan mä en tiedä onko mulla tarpeeksi voimaa kantaa tyttöä nyt", sanoi Eleina vaimeasti.
" No niin Catalina kulta, äitis sano, että on aika puhaltaa kynttilät sammuksiin ja täyttää vuosia", leperteli Rasheed tyttärelleen.
" Susta kasvaa vielä kaunis ja fiksu tyttö jonakin päivänä", jatkoi Rasheed vielä hymyillen.
Siitä se lähtisi vanhempien silmäterä, kauan toivottu tyttö Catalina Yuil.
Edes Eleina väsyneenä rankasta päivästä ei voinut vastustaa tyttärensä suloisuutta ja nappasikin tämän välittömästi hellään syleilyyn. Vaikka päivä oli ollut erittäin surullinen ja outo pelasti hänen tyttärensä hellä kosketus poskea vasten koko synkän päivän.
" Kuka voisikaan vastustaa Catalina sun suloisuuttas yhtään enempää, äidin oma pikku tyttö", leperteli Eleina hymyilevälle tyttärelleen.
" Tätä täää tää", hihitti Catalina viattomana.
" Susta kulta kasvaa vielä yhtä viisas nainen kuten mummusi Neri oli", sanoi Eleina ylpeänä tyttärestään.
------------------------ Viikon päästä ---------------------------
Meno Yuilien talossa alkoi vähitellen jälleen tasaantumaan lukuunottamatta Connoria, jolle mummin kuoltua keinuhevonen osottautui tärkeimmäksi leluksi talossa. Myös prinsessa leikit alkoivat pojalla olemaan jokapäiväisiä, mutta tämän kerran mukana oli myös uusi leikkikaveri.
Nimittäin mummin kuoltua Connor alkoi viettämään aikaa uuden ystävänsä Pal Padin kanssa.
" Connor, mäkin haluun jo keinumaan", vikisi Pal Connorin omiessa koko keinuhevosen.
" Joo joo, mutta prinsessa tarvitsee ratsuaan ja sun herras miehenä pitäisi se ymmärtää", naurahti Connor.
" Jihaa, polle juokse, lady Connorin täytyy keretä prinssinsä luokse", huudahteli Connor olohuoneessa jälleen leikkiessään yhtä prinsessa leikkiään.
------------------- Sillä välin muualla ------------------
Eleinan oli aika kohdata uusi työpaikkansa Appaloosa Plainssissa, mutta ensimmäinen työpäivä tai ensimmäinen kohtaaminen pomon kanssa osottautui järkytykseksi. Juuri kaikista ihmisistä, miksi sen täytyi olla juuri hän.
Juuri se henkilö kenet Eleina halusi sillä hetkellä kaikista vähiten nähdä. Se sama mies joka juuri viikon taaksepäin oli ahdistellut häntä hänen oman pihansa kuistilla. Se mies joka esittäytyi Leroy nimiseksi ja antoi Eleinalle tämän elämänsä parhaimman suudelman.
Miksi sen saman virnenaaman täytyi olla samassa työpaikassa ja vieläpä hänen pomonsa.
" Muru heipä hei, sanoinhan, että me nähtäis todella pian uudestaan", naurahti Leroy samalla äänellä minkä Eleina muisti edelleen erittäin hyvin viikon takaa.
" Mä oonkin jo odotellu, että millon sä vihdoin pääset alottamaan työskentelyn täälä", sanaili Leroy virnuillen.
" Täälä poliisiasemalla ollaan kaipailtukkin sun kaltaisia kaunottaria Eleina", sanoi Leroy vihjailevasti.
" Sä et oikeesti voi olla tosissas", tokaisi Eleina.
" Kaiken tän jälkeen mitä tää viikko on pitänyt sisällään niin vielä tämä", huokaisi Eleina.
" Mua ei tällä hetkellä todellakaan vois kiinnostaa nähä tota sun virnuiluas", huudahti Eleina.
" Vai ei Eleinaa miellytä tällänen komee naama",tuhahti Leroy.
" Sun pitäisi olla kiitollisempi saadessas työskennellä tälläsen komistuksen kanssa", jatkoi Leroy perään.
" Älä viitti, sä luulet ittestäs vähän liikoja", naurahti Eleina ensimmäisen kerran viikkoon.
" Sä tosiaanko pidät itteäs niin täydellisenä, että kaikki kiljuen syksyy sun jalkoihisi", jatkoi Eleina vielä.
" Kerro mulle sitten millä tavalla mä saisin suhun jonkinlaisen yhteyden?", hymähti Leroy.
" Sä oot Eleina upee ja ainut mitä mä haluan on tehdä suhun hyvä vaikutus ja omani", sanoi Leroy äänellä josta edelleen paistoi itsevarmuus.
" Et ainakaan tolla sun kilometrien päähän paistavalla egollas", tuhahti Eleina.
" Sitä paitsi mä oon onnellisesti naimisissa", sanoi Eleina perään vaimeasti.
" Ketä sä koitat huijata kaunotar?", kysyi Leroy nopeasti.
" Mä tiedän, että sun liittos repeilee ja sun miehes on kusipää, niin ketä sä yrität huijata?", kysyi Leroy uudelleen.
" Mä rakastan Rasheedia, se ei oo kusipää ja mistä sä sen ees voisit tietää?", huudahti Eleina turhautuneena.
" Sen näkee susta muru, et oo onnellinen", jatkoi Leroy perään.
" Mä en halua nähdä, että sunlaises kaunotar kärsii jonkun vanhuksen seurassa!", lisäsi Leroy vielä.
" Älä puutu mun asioihin, anna mun vaan olla rauhassa", huudahti Eleina vielä.
" Mä en halua antaa sun olla oot liian upee, mä haluan susta omani ja voin taata, että oon miljoona kertaa upeampi ja nuorempi kun sun mukamas aviomiehes", jatkoi Leroy vielä.
" Mä lähden kotiin, tää päivä on mun osalta ohi", huikkasi kiukustunut Eleina.
" Sä näät vielä, että tuut kaipaamaan mun lihaksikasta kehoa ryppyjen sijaan!", sanoi Leroy vielä vihjaillen Eleinalle ennen kuin tämä karkasi ovesta.
----------------------------- Myöhemmin samana päivänä -------------------------------
Sinä samana päivänä Eleinan ajaessa autolla töistä liikkui mielessä aivan liian monta asiaa samaan aikaan. Miksi Leroy käyttäytyi niin tökerösti ja haukkui hänen avioliittoaan. Miksi juuri Leroyn piti olla hänen pomonsa!
Ehkä Leroy kuitenkin kaikella törkeydellään ja röyhkeydellään oli myös oikeassa. Milloin viimeksi hän oli ollut onnellinen? Ei Rasheed ollut unelma aviomies heidän liittonsa todellakin repeili, mutta kaikki pysyi kasassa vain koska Rasheed halusi? Rakastiko se mies edes enää vai oliko se vain pakkomielle pysyä yhdessä.
Oliko hänellä liikaa ajatuksia yhdelle päivälle ja yhdelle ihmiselle? Eleina halusi kaikessa rauhassa miettiä päivän tapahtumia ja päätti vierailla äitinsä Nerin haudalla.
Siinä se oli hänen äitinsä Nerin ja isäpuolensa Tiberiumin haudat. Hautajaisista oli vasta muutama päivä, mutta haudan näkeminen oli sydäntä särkevää.
" Äiti, miksi sun piti mennä juuri tällä hetkellä ku mä tarvisin sun apuas eniten", nyyhkytti Eleina äitinsä haudalla.
" Mulla ei oo kaikki hyvin ja sun kuolemas vaan pahensi tilannetta", jatkoi Eleina.
" Mä luulen, että mä en oo onnellinen tässä avioliitossa enää", sanoi Eleina itkemiseltään.
" Rasheed ei välitä musta yhtään, meillä ei oo mitään yhteistä ja ainoa mitä tuntuu, että tapahtuu on riitelyä", jatkoi Eleina.
" Mä en kuitenkaan halua riidellä, mä rakastan Rasheedia, enkä halua erota, mutta mä en oo onnellinen näin", nyyhkytti Eleina.
" Mä tarvin sua täälä antamaan vihjeitä ja mä tarvin sun apuas äiti", jatkoi Eleina vielä.
" Mä en tiedä mitä tehdä, mä oon täysin hukassa itteni kanssa", huokaisi Eleina vielä.
---------------------------- Kotona myöhemmin -----------------------------
" Onko sulla Eleina kaikki hyvin, vaikutat jotenkin poissaolevalta", kysyi Rasheed vaimoltaan tämän tultua kotiin.
" Kyllä tää tästä, kävin vaan Nerin haudalla", sanoi Eleina itkemiseltään.
" Hei sä lupasit ettet mee sinne yksin ainakaan vielä kun äitis kuolemasta on niin vähän aikaa", huudahti Rasheed.
" Mutta rakas kyllä se siitä muuttuu kokoajan paremmaks, tää kaikki tarvii vaan aikaa", lohdutti Rasheed.
" Me selvitään tästä yhdessä", koitti Rasheed edelleen lohdutella vaimoaan.
" Mitä mä tekisinkään ilman sua Rasheed, mä rakastan sua", nyyhkytti Eleina.
Jes! Vihdoin sain kirjoitettua uutta osaa ja oon niin pahoillani etten oo kerenny yhtään kirjoittamaan tässä moneen kuukauteen. Pelaamaankaan en kauheesti oo kerenny, mutta kuvia on aika reilusti jemmassa joten koitan pian saada taas uutta osaa raaputeltua, mutta en valitettavasti pysty lupaamaan mitään, koska aikataulut on niin vaihtelevat tällä hetkellä. Oon edelleen ihan Yuilien lumossa enkä malta odottaa Connorin ja Catalinan kasvua, koska molemmista on kivaa juttua. Sain Connorin takasin näkyviin, mutta se edelleen bugittaa kamalasti, koitan kuitenkin saada kirjotettua sille hyvän jatkon niin saa bugittaa kaupungissa rauhassa;D Tässä kuitenkin nyt Yuilien uusinta käännettä ja edelleen on paljon luvassa:)
Niin ja pahoittelen paljon, että kommentteihin vastaus on kestänyt! Arvostan niitä kaikkein eniten kuten jokaista lukijaa! Pahoittelut myös etten ole kerennyt seuraamaan muita tarinoita tällä hetkellä enkä kommentoimaan, mutta otan kiinni heti kun kerkeän:)
Vihdoin saatiin vastaus salaperäiselle miehelle kuistilla!
VastaaPoistaMutta voi mikä lipevä mies Leroy onkaan! Olin sillee, et mikä nuorempi versio siinä onkaan Rasheedista. :D
Aluksi katoin, että mikäs pikkuneiti siellä talossa on, mutta se olikin Connor, joka leikki prinsessaa.
Ja sinne meni suloinen Neri mummelikin. :( Se oli niin herttanen.
Nyt jännitetään miten Elaina pärjää uudessa työpaikassaan uuden pomonsa kanssa.
Nyt selvis vähän kuka kuistilla hiippailikaan ja joo ite huomasin kans, että oh hoh kun ne on Rasheedin kanssa saman näkösiäXD Connor on hieman tollanen diiva talossa leikkii jatkuvasti prinsessaa. Nerin aika oli tulla jättää jo lukijat kyllähän se siinä 21 osaa hillu menemään:) Uudessa osassa vähän lisää Eleinasta uudessa työpaikassa ja hieman myös Leroysta:) Kiitos ihanasta kommentista<3
Poista