Osa 22. Ensilumen huuma

" Hyvä Catalina muru, kyllä se kävely siitä kulta luonnistuu vielä", tseppasi Eleina tytärtään.
" Sun kävelyhän on jo kun ammattilaisen", innoitsi Eleina.

" Tätää tä tä ätää", höpötti Catalina.
" Juuri niin kulta tätää tää, hyvä tyttö Catalina", höpötti Eleina ylpeänä tyttärelleen.

 " Äiti rakastaa sua niin paljon kultapieni eikä ois koskaan voinut toivoakkaan parempaa tytärtä", saneli Eleina heitellen Catalinaa ilmaan.

" Susta kasvaa vielä kaunis nuori nainen jonain päivänä ja me isäs kanssa tullaan oleen susta todella ylpeitä", höpötteli Eleina Catalinan jo alkaessa väsähtämään.

---------------------------  Sillä välin ulkona ----------------------------

 " Ähäkutti, yritäppä Pal saada mut kiinni", lällätteli Connor mielikuvitus ystävälleen.
" Connor hei, tää on tyhmä leikki sä sotket sun mekkos!", huusi Pal taaempana.

" Nyhverö! Sä et vaan haluu leikkiä ku joudut oleen hippa", naureskeli Connor.
" En oo nyhverö!, huudahti Pal.

" Uuu todistappa se sitten ähäkutti", yllytti Connor.

" Hippa", mäiskäytti Pal Connoria.
" Siitäs sait nyhverö", naurahti Pal.
" Täh!", huudahti Connor.
" Hei epäreilua mä en ollu valmis vielä", inisi Connor harmissaan.

" No okei okei sitä ei laskettu sit", naureskeli Pal.
" Hyvä, otetaanko kunnon erä sit nyt?", kysyi Connor innoissaan.
" Joo kaippa me voitas ottaa", vastasi Pal nopeasti.

" Oota täytyy nostaa helmaa tai se likaantuu", huudahti Connor.
" Noni likka laita ne kengät kunnolla jalkaan ja helma korviin ja juoksuksi", tuhahti Pal lähtiessään ottamaan prinsessa Connoria kiinni.

" Mä saan sut vielä kiinni Connor odottappa vaan!", huuteli Pal muutama metri Connorista jäljessä.
" Etpäs saa, sä vaan luulet saavas mut kiinni", naureskeli Connor edessäpäin.

" Ähäkutti koita nyt ni voidaan mennä pois täältä sateesta", huuteli Connor.

" Joo joo täältä tullaan yhtä nopeesti kun gepardi juoksee", vastasi Pal.

" Okei mä luovutan", huudahti Connor.
" Mun mekko on märkä ja mulla alkaa oleen jo kylmä", valitti Connor.
" Kai sä tiiät et häviät jos luovutat", kysyi Pal.

" Joo joo mennään nyt vaan sisälle täälä on ihan sika kylmä", tuhahti Connor.
" Asia selvä prinsessani, mä voitin mutta mennään vaan sissälle", naurahti Pal iloisesti.

---------------------- Hetken päästä sisällä -----------------------

" Uusi kuiva mekko mahtava tunne uusille prinsessa leikeille", iloitsi Connor saadessaan vaihdettua vaatteita.

" Hei vaan kaikki tiedän tiedän, että oon mahtava kaikin tavoin", heilutti Connor aloittaen jälleen uudenlaisen prinsessa leikin.

" Ottakaapi nopsaan viimeset kuvat mun hevosvaunut odottelee jo kovaa vauhtia adioos tavikset", diivaili Connor.

----------------- Seuraavalla Viikolla ------------------------

" Mä saan ylennyksen, mutta miksi?", kysyi Eleina hämmästyneenä.
" Vastahan mä oon puolivuotta ollu täälä töissä", ihmetteli Eleina.

" Muru koska sä oot aika kovamimmi ja oot raatanu kuukauden aikana aikalailla", totesi Leroy vihjaillen.
" Sussa on kaikki kohdallaan mitä me poliisilta toivotaankin, kunhan saatais vielä toi asenne mua kohtaan kuntoon", naurahti Leroy.
" Hei Leroy ei mulla enää oo mitään sua vastaan, susta on tullu mun tärkeimpiä ystäviä kunhan toi sun egos saatas vähän matalammalle", naurahti Eleina.

" Joten, onneksi olkoon ylennyksestä Eleina", toivotti Leroy kukkien kera.
" Leroy, ei sun ois tarvinnu ny kuitenkaan kukkia ostaa sä oot mun pomo", naurahti Eleina.
" Mutta kiitos nyt kuitenkin tää on aika kunnia", iloitsi Eleina hämmästyneenä.

" Nuuh vitsit nää tuoksuu aivan ihanille, mistä sä Leroy tiesit, että ruusut on mun suosikki kukkia", sanoi Eleina kiitollisena.
" Hei kyllä mä oon oppinut sut tuntemaan jo tässä puolenvuoden aikana sen verran kaunotar", hymähti Leroy itsevarmasti.

 " Nää kukathan si ei tarkota mitään muuta kuin onnitteluja ylennyksestä vai mitä?", kysyi Eleina huvittuneena.
" No siis vähän ajattelin, että josko sää suostuisit jo meneen munkaa ulos edes näin ystävinä mitä meistä on tullu?", kysyi Leroy edelleen itsevarmasti.
" Jaa aa mulla vois olla tänä iltana aikaa nähä sua", totesi Eleina kysymykseen.

" Loisto juttu, mä oon niin odottanut, että sä suostut", hihkaisi Leroy tarttuen Eleinasta kiinni suudellen tätä yllättäen.

Ennenkuin Eleina kerkesi ajatellakkaan oli hän jälleen samassa tilanteessa kuin mitä puolivuotta sitten oli tapahtunut. Leroy oli juuri suudellut häntä uudestaan, eikä Eleina voinut myöntää etteikö se tuntunut hyvältä. Heistä oli puolenvuoden aikana tullut hyviä ystäviä, mutta siinä se Eleina tiesi, että Leroy oli hänen pomonsa ja hänellä oli aviomies Rasheed.

" Anteeks mä taisin vähän innostua liikaa, mutta mä en Eleina vaan voinu vastustaa sun huulias enää yhtään enempää", totesi Leroy innostuneena.
" Mitä hittoa Leroy!", huudahti Eleina.
" Mä en halua yhtään sua mä oon naimisissa ja rakastan Rasheedia", sanoi Eleina samalla kun sisimmässään tiesi valehtelevansa jälleen.

" Eleina mä tiedän, että sää valehtelet ittelles", sanoi Leroy itsevarmana.
" Mä muru tiedän, että sä haluat mua yhtälailla kun mä haluan sut", jatkoi Leroy edelleen.
" Juu niin kyllä sä luulet taas tietäväs, pysy ihan sielä sun haavemailmassas", huokaisi Eleina.
" Mä lähen nyt kotiin tää päivä on menny jo ylitöiksi", huikkasi Eleina lähtiessään paikalta.
" Muista sä voit aina soittaa mulle jos siltä tuntuu niin tuun kyllä paikalle", huusi Leroy vielä perään.

-------------------------- Myöhemmin samana päivänä -------------------------------

 " Missä sä olet ämmä oikeen ollut?!", huusi Rasheed Eleinan saavuttua töistä kotiin.
" Sä olet tunnin myöhässä", jatkoi Rasheed vielä.
" Rasheed älä mä olin ylitöissä", aloitti Eleina varovasti.

" Juu niin ihan ku uskoisin, että sä muka tekisit joka päivä jotain ylitöitä", kiukkusi Rasheed edelleen.

" Ole sinä nyt hetki hiljaa, että saisin sanottua mitä mulla on asiaa", tuhahti Eleina.
" Mä oon raatanu tän puolivuotta töissä ja tehny paljon ylitöitä, jotta edistyisin urallani ja tänään Leroy vihdoin toi valkoisten ruusujen kera uutisen, että mä sain ylennyksen", selitti Eleina kiukustuneena.
" Mutta ei, mitä se sua liikuttaa ku tuntuu ettet muuta tee kun haasta riitaa nykyään", jatkoi Eleina vielä.

" Mäkö tässä nyt muka oon syypää kun oma vaimo heilastelee pomonsa kanssa mukamas ylitöissä", sanoi Rasheed suutahtaen vain lisää.
" Vai kato on sun pomos oikeen nykyään Leroy, että on teistä tullu sit jo niin tuttavallisia", jatkoi Rasheed.
" Kerro pois sä petät mua toisen miehen kanssa!", huudahti Rasheed.

" Sä et kehtaa väittää päin naamaa mulle tolleen!", tuhahti Eleina järkyttyneenä.
" Mä kun luotin suhun täysin ja aina ajattelen sun parasta niin sä ajattelet omasta vaimostas tolleen!?"

" Kerta sä et suostu myöntään niin todista se, että sulla ei oo suhdetta", aloitti Rasheed puistelemalla päätään.
" Lopeta työt tuola poliisiasemalla, ano siirtoa toiselle paikkakunnalle ja muutetaan vaikka takaisin Isla Paradisoon niin saat edes hiukan ansaittua luottamusta takaisin", jatkoi Rasheed perän.

" Ei onnistu, mä en oo lähössä yhtään mihinkään ja sä et mun elämääni määrää, että ansaitsisin jonkun vanhan kääkän luottamusta kun voin omalla tunnolla sanoo etten oo tehny mitään miksi mun pitäisi ansaita luottamusta takaisin sulta", sanoi Eleina suutahtaneena.

" Ihan tiedoksi, että mä en jaksa kattoo tätä sun ainaista valittamista ja halua pilata tahaltes mun mieliala kun tuun kotiin", aloitti Eleina.
" Saat ihan rauhassa miettiä kui hiton rasittava oot sillä välin kun mä menen kävelylle", jatkoi Eleina perään.
" Perään ei tarvi lähteä, mä oon aikuinen ja osaan ite pitää huolen itestäni ja mua ei tällä hetkellä vois vähempää kiinnostaa katella sun naamaas", tylytti Eleina kunnolla saaden Rasheedinb vihdoin hiljaiseksi.

--------------------- Hetken päästä ulkona --------------------------

Silloin Eleina ei voinut enää pitää tunteitaan kasassa vaan antoi kaiken tulla ulos, kaiken sen turhautumisen mitä Rasheed oli jälleen aiheittanut.

"Mikä sitä miestä vaivasi itketyttää muita tahallaan ja käyttäytyä kun kunnon kusipää kokoajan", mietti Eleina mielessään kadun varrella.

" Miksi jotenkin alkaa tuntua, että se mies ei välitä enää yhtään meistä", nyyhkytti Eleina yksikseen.
" Oliko jäljellä enää yhtään rakkautta vai oliko se sitten siinä", mietti Eleina mielessään.
" Rakastiko hän enää oikeasti yhtään Rasheedia vai mitä pitäisi tehdä jotta se mies ei olisi niin kylmä", puntaroi Eleina eri vaihtoehtoja.

" Mitä sää muru täälä yksin kadulla itket", kuului Leroyn ääni yllättäen.
" Sähän oot ihan kylmissäs ja mitä oikeen on tapahtunut?", kysyi Leroy ihmeissään.

" Hei mikä sulla on kaunotar sä näytät kauniilta vaikka oot samaan aikaan aika surkee näky täälä yksinäs", koitti Leroy saada Eleinan sanomaan jotain.
" Tuu mulla on auto tossa ihan pienen matkan päässä, mennään kaupungille juomaan kahvit ja sit kerrot mikä sulla on hätänä", koitti Leroy saada piristettyä.

" Jos haet sun autos nopeesti ja sielä on lämmin", sanoi Eleina vaimeasti.
" Niin ja tarjoot kahvin", lisäsi Eleina vielä.

" Kiinni veti", totesi Leroy hymyillen.
" Odota Eleina ihan hetki niin haen auton", lisäsi Leroy vielä.

Nopeammin kuin Eleina kerkesi huomaamaankaan oli hän jo noussut Leroyn ruostuneen auton kyytiin. Auto ei todellakaan ollut hienoimmasta päästä, mutta Eleina ei olisi voinut toivoa olevansa missään paremmassa ja lämpimässä paikassa silloin. Sillä hetkellä Eleina ei olisi voinut kenenkään muun henkilön sattuvan paikalle kuin Leroyn.

Sillä hetkellä hän vain kaipasi henkilöä seurakseen joka saisi hänet unohtamaan Rasheedin ja jatkuvan riitelyn.

-------------------------- Muutama tunti myöhemmin ---------------------

" Ajattele se idiootti oli heti kyttäämässä ulko-ovella kun tulin kotiin ja alko samantien huutamaan", selitti Eleina edelleen tuohtuneena päivän riidasta.
" Mä en vaan ymmärrä sitä ja mä en jaksa kuunnella sitä sen valittamista", jatkoi Eleina vieläkin.

" Mitä mä oon kokoajan koittanut sulle sanoo, että se mies on sellanen vanha valittava kääkkä", jatkoi Rasheed vielä Eleinan perään.
" Mä en Eleina muru ymmärrä minkä takia sä kiusaat ja masennat ittees sen kanssa kun se mies ei näytä välittävän susta yhtään", lisäsi Leroy vielä.
" Kerro mulle millon se viimeksi on muka sanonu sua kauniiks tai suudellut sulta aivot pihalle tai mitenkään osottittanut rakkautta ja intohimoa sulle?", kysyi Leroy hörpäten kahvia.

" Ehkä puolivuotta sitten antoi suudelman siinä se ei meillä oo mitään muuta ollukkaan ja ikinä ei nykyään ainakaan kehu mitenkään", totesi Eleina hetkellisen hiljaisuuden jälkeen.
" Mutta Leroy nää asiat kuuluu avioliittoon eikä niistä puhuta kenenkään kanssa varsinkaan sun kanssa en puhu tästä aiheesta", lisäsi Eleina vielä.
" Rupeeko muuten punastuttamaan kun et kehtaa myöntää kui paljon enemmän iloo musta olis pitämään susta huolta", lisäsi Leroy ivallisesti.

" Nyt sit loppu oikeesti mä en Leroy oo sillä tuulella että jaksaisin kuunnella tota läppää", totesi Eleina nopeasti Leroyn perään.

------------------ Hetken päästä pihalla ------------------------

" Kato Eleina täälä sataa lunta", huudahti Leroy kuin pienilapsi
" Ootko koittanu ikinä pyydystää lumihiutaleita kielellä", lisäsi Leroy vielä perään.

" Sä oot ihan hullu", naureskeli Eleina Leroylle.
" Mä oon hulluna suhun Eleina", totesi Leroy

" Ei sä et saa sanoo noin", sanoi Eleina nopeasti.
" Leroy sä oot mulle vaan ystävä, mä oon naimisissa", jatkoi Eleina vielä.

" Eleina millon sä annat mulle mahdollisuuden, mä oikeesti välitän susta", huokaisi Leroy.
" Mä en oo kuin Rasheed, mä oikeesti nainen oon hulluna suhun", jatkoi Leroy vielä

" Noh noh kylläpä menee taas totiseks", sanoi Eleina nopeasti
" Vähän alkaa oleen pitkä päivä takana ja naama alkaa jo näyttään tälläseltä zombilta", aloitti Eleina vitsailemaan.

" Vai että oikeen tälläseltä alkaa naama näyttämään", liittyi Leroy mukaan pelleilyyn.

" Sä oot Eleina uskomaton tapaus", naurahti Leroy.
" Monikaan ei oo yhtä huvittava kun sää ja ala väänteleen naamaansa julkisella paikalla tolla tavoin", naureskeli Leroy.

" Kiitos Leroy kaikesta, sä todellakin pelastit tän päivän", sanoi Eleina halaten tiukasti Leroyta.

" Sua parempaa ystävää ei vois kukaan toivoa", jatkoi Eleina vielä.
" Kerro mulle kuinka mä voin korvata sulle, että jouduit koko illan kuunteleen mun valittamista?" kysyi Eleina.

" On mulla yks pyyntö", totesi Leroy nopeasti.
" Eleina jätä Rasheed ja päästä mut sun sydämmees", kuiskasi Leroy hiljaa.

" Leroy mä sanoin jo monta kertaa, että en mä voi", huokaisi Eleina.
" Mä oon naimisissa ja mä rakastan Rasheedia ja sä oot mulle vaan ystävä", lisäsi Eleina vielä.

" Jätä se mies ja valitse mut", toisti Leroy uudelleen antaen hellän suudelman.

" Kuinka kauan sä muru jaksat valehdella ja toistaa ittelles tota samaa valhetta", huokaisi Leroy kävellessään poispäin.
"Sä suljet sydämmestäs pois sen joka susta eniten välittää", sanoi Leroy lopuksi.

" Sä suljet sydämmestäs pois sen joka susta eniten välittää", toisti Eleina mielessään Leroyn ilmaan jättämiä kiperiä sanoja.




Vihdoin on Osa 22 luettavissa sitä on tullu tässä monta viikkoa jo kirjoiteltua taas ku oon niin hidas... Toivottavasti kuitenkin maittaa ja toivottelen hyviä lukuhetkiä jokaiselle! teitä lukijoita kirjautuneena on jo huikeat 26, mistä oon todella järkyttyneen iloinen! Ootte inspiraatio jatkamaan Yuilien tarinaa kokoajan eteenpäin! Nyt on hiukan jätetty Eleina poloinen hankalaan ja mietityttävään tilanteeseen? Mitäs luulette tulevan tuovan?;) Ensikertaan kuitenkin terveisin Chitsuks!