Osa 23. Pelastava enkeli

Lumi peitti alleen koko Appaloosa Plainssin. Talvi oli alkanut yhtä nopeasti ja yllättäen kun kaikki muukin tuntui tapahtuvan Yuilien talossa. Luntu tuntuikin sataneen joka päivä kuukauden ajan sitten ensilumesta.

 Vaikka kuukausi oli ollut hieman hämmentäviä ei se edelleenkään tuntunut päällepäin näkyvän Eleinassa. Nuoriäiti jaksoi kun jaksoi edelleen nähdä vaivaa rakkaan tyttärensä eteen ja peittää kaikki epämääräiset tunteet syvälle sisimpäänsä.

 " Olisikohan aika Catalina mennä jo pehkuun alkaa pikkuneidin silmät jo luppasemaan siihen malliin", jutteli Eleina tyttärelleen.
" Eeee tahto äitih", kuului Catalinan väsynyt ääni.

" Mutta rakas täytyyhän sinun nukkua", naurahti Eleina.
" Jotta susta kasvaa vielä kaunis aikuinen nainen sun täytyy välillä myös lepyttää silmiä", lisäsi Eleina vielä.

" Ei tato menä nukkumaan", kuului Catalinan väsynyt kitinä.

" Äti ana hallii", kuului vielä Catalinan hento ääni.

" Hyvä on höpsö tyttö, kukaan ei voi vastustaa sun kauniita nappisilmiäs", hymähti Eleina iloisesti.
" Tän jälkeen kuitenkin mennään sit pehkuun ihan kiltisti", jatkoi Eleina vielä.

" Kauniita unia Catalina kulta, äiti rakastaa sua hirmusesti", kuiskasi Eleina.
" Äiti tulee aina pitämään susta ja Connorista hyvää huolta", sanoi Eleina vielä hiljaa perään.

Ei mennyt kauaakaan kuin niin tietämättömänä maailman menoista nukkui pikkuneiti Catalina kehdossaan kuin pieni enkeli.

------------------------------ Sillä välin alakerrassa --------------------------------------

" Isä lopeta, ei toi on noloo ku sä teet sen väärin", tuhisi Connor.
" Kato mallia kun meitsi näyttää miten se tehään oikein", jatkoi Connor.

" Kato näin kieli kunnolla ulos suusta ja niin tyhmä ilme naamalle kun saat", opetti Connor.
" Niin ja kädet, ne kädet tälleen ylös", huudahti Connor nopeasti.

" Ai niinkö näin?", kysyi Rasheed ihmeissään.
" Ei eiiii, ei noin isä toi on nolooo!", naurahti Connor.
" Sä teet ihan väärin ton, lopetaa!", jatkoi Connor vielä.

" Höpsö poika", naurahti Rasheed.
" Sä oot ainakin niin isäspoika Connor", jatkoi Rasheed vielä.
" Joojoo päästä ny kuitenkin irti ei miehet halaile toisiaan se on hei nolooo", mumisi Connor nolona isänsä halauksessa.
" Me Ivyn miehet kyllä halaillaan toisiamme, muista poika sä olet puhdasta sukua myös Ivyille", totesi Rasheed Connorin sanoihin.

-------------------------------------- Seuraavana aamuna ----------------------------------

" Isä jos mä kuulun Ivyn sukuun niin minkä takia mun sukunimi ei oo Ivy?", tömäytti Connor suustaan ulos.
" Miksi sää poika tollasia mietit?", kysyi Rasheed ihmeissään.
" Koska puhuit siitä eilen niin miten mä voin olla Ivy ja Yuil samaan aikaan?", ihmetteli Connor vaimeasti.

" Poika sä olet puhdas Ivy ja sun pitäisi olla siitä ylpeä", huokaisi Rasheed pidätellen kyyneliään.
" Mutta kun sun ä... ei mitään unohda vaan sä oot poika Ivy", sopersi Rasheed murheissaan.
" Isä mä oon jo tarpeeks vanha, sä voit kertoa mulle jos on jotain mitä mun pitäs tietää", totesi Connor ihmeissään isänsä pidätellessä kyyneliä.
" Koska sun äitis on tollanen eikä halunnu vaihtaa sukunimeään", kakaisi Rasheed ulos sen mikä tätä on painanut mielessä koko heidän yhteisen aikansa.

" Mun äitini vika?", kysyi Connor ihmeissään.
" Perinteen mukaan vaimo ottaa aviomiehen sukunimen käyttöön vihkimisen jälkeen mut sun äitis ei koskaan oo oikeesti tainnu välittää musta", nyyhkytti Rasheed.
" Älä ny isä mä tiedän, että äiti rakastaa sua oikeesti nyt ja ikuisesti, ehkä sillä vaan oli joku muu syy siihen", koitti Connor ihmeissään lohduttaa isäänsä.
" Sillä ämm... naisella siis ei oo mitään kunnon syytä ollu pilata mun elämääni", tokaisi Rasheed murheissaan.

" Vai, että oon mä vai ihan oikee ämmä sulle nykyään", kuului Eleinan raivostunut ääni.
" Mitä sä vanha kääkkä täälä mustamaalaat mua mun omalle pojalleni?", kiukkusi Eleina.

 " Vai, että mä mustamaalaan sua täälä, mä kerroin pojalle ihan faktaa", naurahti Rasheed.

 " Sitäpaitsi sustahan kaikki tässä johtuu, sä pilasit mun elämäni", syytti Rasheed.
" Sä nöyryytit mua pettämällä muiden miesten kanssa", jatkoi Rasheed syyttelyä.

" Mulla ei oo missään vaiheessa ollu ketään muita!", karjaisi Eleina kovaan ääneen.

" Ite alotit tapaileen muita miehiä ja pilasit meidän liiton tää on kaikki sun vikas", aloitti Rasheed huutamaan takasin päin.
" Ai mä pilasin tän liiton vai, sä kehtaat vielä sanoakkin niin", huudahti Eleina äimistyneenä.
" Sun syytä tässä kaikki on sä tuhosit meidät ja mieti miltä sä saat mut näyttämään ku vaimo heilastelee kaupungin muiden miesten kanssa", jatkoi Rasheed edelleen.
" Usko jo mulla ei oo ollu toista miestä missään vaiheessa!", huusi Eleina takaisin.

" Valehteleva huora!", kuului Rasheedin ääni koko talossa.

" Eleina rakas, ei anna anteeks mä en tarkottanut tota äskeistä", sai Rasheed sanottua säikähtäneenä mitä juuri oli tehnyt.

" Sä löit mua", sai Eleina sanottua.
" Sä sä löit mua tosta noin vaan", jatkoi Eleina järkyttyneenä.
" Ei Rasheed, anna mun olla mä en tosiaan halua nähä sua enää ikinä", sai Eleina järkyttyneenä sanottua.

-------------------------- Hetken päästä -------------------------------------------

Eleina tiesi, että ainut oikea ratkaisu sillä hetkellä oli vain lähteä nopeasti talosta pois. Sekunninkaan pidempi aika katsella Rasheedia teki kipeää. Tuo mies jota hän joskus rakasti ja oli valmis kuolemaan tämän puolesta oli juuri ilman mitään tunnetta lyönyt suoraan naamaan. Sillä hetkellä Eleina tajusi, että tilanne oli menetetty, oliko liitolle enää mitään tehtävissä kun rakkautta ei vain ollut enää.

Sillä hetkellä Eleina tiesi vain haluavansa olla rauhassa. Hän ei voinut käsittää, että kaikki mitä näinä vuosina hän oli rakentanut murenivat muutamassa minuutissa kasaan. Kaikki se vaiva mitä hän oli nähnyt ja Neri oli nähnyt oli siinä? Pystyisikö hän ikinä antamaan Rasheedille anteeksi tapahtunutta?

" Eleina, sano mulle, että mitään vakavaa ei oo tapahtunu?", kuului Leroyn kysyvä ääni.
" Mä näin kun lähit teidän luota itkien, tää on sen miehen syytä vai mitä?", kysyi Leroy vielä perään.

" Sä oot pelastava enkeli Leroy, miten sä aina ennätätkin paikalle kun eniten tarvitsen ystävää", huokaisi Eleina.

 " Eleina, koska mä välitän susta ja oon huolissani susta kuten nyt", huokaisi Leroy nopeasti.

" Minkä takia Leroy, miks sä välität musta tippaakaan?", kysyi Eleina ihmeissään.
" Mä en oo tehny mitään minkä takia sun laises ihminen muka välittäs musta pätkääkään", tuhahti Eleina.
" Mua on jo kerran huijattu rakastumaan ja mä en aijo enää ikinä tehdä sitä virhettä uudelleen!", sanoin Eleina murheissaan.

 " Sä et tee virhettä jos sä valitset mut", kuiskasi Leroy napaten Eleinan hellään suudelmaan.

" Eksä nainen tajua jo vähemmästäkin, että mä rakastan sua", sai Leroy viimein sanottua.

" Leroy älä tee tätä mulle", sai Eleina sanottua järkyttyneenä.
" Mun täytyy selvittää pääni kaiken tän jälkeen mitä Rasheedin kanssa on tapahtunut", jatkoi Eleina vielä.
" Mä tarvin vaan nyt oikeen hyvän ystävän ja sä oot just sellanen", huokaisi Eleina.
" Eleina tänä iltana mä voin olla sun ystäväs, mutta jatkossa mä haluan olla sulle paljon enemmän", sanoi Leroy vaimeasti.
" Tänään mä tarvin sua Leroy todella, mutta mä en oo valmis suhteeseen", sai Eleina juuri ja juuri sanottua.

" Nyt kuitenkin tarvitaan jotain muuta mietittävää", kiljahti Eleina aikoen heittää Leroyta lumipallolla
" Kannattais hieman varoa, et tiedäkkään kuin tarkka silmä mulla on", huuteli Eleina.

" Voit koittaa osua, mutta sä et tiedäkkään millaset liikkeet tää kroppa osaa", huuteli Leroy.

Sinä iltana vaikka molempien sydän koki pienen takapakin päättivät he molemmat unohtaa edes kerran murheet ja rakkauden vain pitääkseen hauskaa hyvinä kavereina. Päättivät he molemmat, että se ilta oli tarkoitettu johonkin aivan muuhun kuin murehtimiseen.

Eleina tiesi, että ilman Leroyn herttaista sydäntä ja tämän tapaa olla pelastava enkeli hän edelleen varmaankin kyhjöttäisi puistossa itkemässä. Eleina tiesi, että se oli täysin Leroyn ansiota, että hän pystyi hetkeksi unohtamaan kaiken muun ja pitämään vain hauskaa.

" Missä sä oot ollu, sä et tiedäkkään kuin huolissani mä olin susta", karjaisi Rasheed välittömästi.

" Sä huolissas musta, anna mun nauraa oikeesti", tokaisi Eleina.
" Mä en oikeen usko, että sä välität musta pätkääkään kun käsikin nousi aikalailla nätisti toisen naamaan", jatkoi Eleina.

" Hei mä sanoi jo et se oli täys vahinko mä en tarkottanu Eleina sitä", selitti Rasheed.
" Sitäpaitsi itse et suostunut myöntämään totuutta!", päätti Rasheed jatkaa edelleen.

" Aijaijai mä saan susta päänsäryn ja tosta sun ainaisista keksityistä tarinoista", huokaisi Eleina.
" Ai nyt sitä aletaanko oikeen diivaileen mulle?", rähisi Rasheed.

" Etkö sä jo käsitä, tää meidän juttu on tässä", tokaisi Eleina.
" Mä oon jo ikuisuuden paininu tunteiden vuoristorataa ja tänään tajusin, että tää on tässä", toisti Eleina uudelleen.

" Ehei nyt taidetaan jo hieman ylireagoida", naurahti Rasheed.
" Tää on ollu pitkä päivä ehkä meidän kummankin pitäis mennä jo nukkumaan ja vähän miettiä", jatkoi Rasheed vielä.

" Ei Rasheed sä et nuku enää päivääkään tässä talossa", huokaisi Eleina.
" Tää meidän juttu on nyt tässä mä en enää jaksa, tän päivänen oli viimenen pisara", lisäsi Eleina vielä perään.

" Ei, Eleina sä rakastat mua edelleen, et sä voi jättää mua ikinä, etkä varsinkaan näin", naurahti Rasheed.



Tässäpä osa 23 luettavissa ja toivottavasti tykkäsitte:) Koitan jatkossa saada ainakin kerran viikossa uutta osaa kirjoitettua kun kouluasiat on nyt kasassa tältä lukuvuodelta, mutta koska oon kuuspäivää viikossa töissä niin katsotaan mitä kerkeen pelailemaan. Mulla on kauhee inspiraatio kirjottaa, mutta en tarkkaan tiiä mihin oon menossa tän Yuilien juonen kanssa saas nähä XD Toivottavasti sielä on yhtä innokkaita Yuilien seuraajia kun kirjottaja itsekkin tykkää niillä pelata niin paljon :) Mutta itse osasta niin tää on hieman tällänen riitaa, riitaa ja riitaa osa mutta tilanne huushollissa on hieman sekava tällä hetkellä. Mutta Eleina, että mää tykkään siitä<3 Ensikertaan kuitenkin terveisin Chitsuks!