Osa 26. Ehkä on aika kääntää toinen luku

" Mitä sää teet Leroy", kiljahti Eleina nähdessään Leroyn polvistuvan kosimaan.
" Kulta mä rakastan sua, mennään naimisiin", toisti Leroy.
" Tuleeko tää nyt hei kuitenkin vähän turhan nopeesti", alkoi Eleina änkyttämään.
" Hei mitä me turhaan odotellaan ei me tästä enää nuorrutakkaan", naurahti Leroy.

" Kyllä", kuului Eleinan hempeä ääni.
" Siis oikeesti kyllä?", kysyi Leroy vielä hieman hämmästyneenä.
" Kyllä, mennään Leroy vaan naimisiin", naurahti Eleina.
" Sä oot aivan oikeassa mitä me turhaan tässä odotellaan", jatkoi Eleina.

" Se on upee", ihasteli Eleina.
" Täytyy myöntää, että et ois voinu täydellisempää sitten löytää", jatkoi Eleina.
" Tän on täytyny maksaa aivan tajuttomasti, miten sulla on ollu varaa näin hienoon?", ihmetteli Eleina hieman.
" Enhän mä voi tarjota kuin parasta sulle Eleina", sanoi Leroy salailevasti.

" Kiitos Leroy, mä en ois voinu pyytää ihanempaa joululahjaa", kiitteli Eleina.
" Kiitos ittelles muru kun vihdoin annoit mulle mahdollisuuden lämmittää sun sydämen uudestaan sen vanhan ukon tekojen jälkeen", kuiskasi Leroy hiljaa.
" Sä oot auttanu mua jo niin paljon, että mä en voi tarpeeks kiittää sua", jatkoi Eleina.
" Noh mä ny vaan haluan sun parastas", vastasi Leroy hymyillen.

" Kato Leroy näätkös minkä alla satutaan seisomaan juurikin", vihjaili Eleina hieman kihlatulleen.
" No niinpäs näkyy, kai mistelinoksan idea on tuttu", naurahti Leroy.

" Hah kyllä mulle ainakin on jos sitä meinaat", tuhahti Eleina.
" Mä luulen, että annetaan pieni näpäytys mun exälle", kuiskasi Eleina.

" Tarkotat sitä vanhaa kääkkää mikä näyttää istuvan tuola olkkarissa?", kysäisi Leroy vielä jo innostuen.
" Juurikin se", tuhahti Eleina.
" No mitä me vielä odotellaan", naureskeli Leroy.

" Kattos siinä itse kaupungin joka miehen nuoleskelija on oikeen touhuissaan", aloitti Rasheed kettuilemaan nähdessään exänsä.
" Kyllä sitä ennen ainakin naiset omisti käytöstapoja, mutta kato nyt tota onnetonta ei mitään käytöstä" kailotti Rasheed kovaan ääneen.

" Kyllä nää juhlat on niin ala-arvoiset, että mä lähden lätkimään", jatkoi Rasheed
" Kukaan ei edes näytä kuuntelevan oikeeta puhetta", tuhahti Rasheed vielä.

" Sun exäs näyttää aika vihaselta ja vielä enemmän kuulostaa sellaselta", naureskeli Leroy.
" Sehän se idea olikin", naurahti Eleina.
" Saapahan pienen muistutuksen mitä menetti", lisäsi Eleina.
" Omapahan oli vanhuksen menetys", hymyili Leroy.

" Vai että tollaseen ukkoon sä vaihdoit", kuittasi Rasheed ohi kävellessä.
" No sullahan niitä näyttikin olevan jonoks asti, mutta et sit yhtään parempaa löytäny", lisäsi Rasheed vielä.
" Taitaa vähän ottaa tunteisiin nähdä komee lihaksikas ja nuori mies", kuittasi Eleina takaisin.
" Tiedäs vaan että hyvää jatkoo sulle", tuhahti Rasheed poistuen paikalta.

-------------------------- Hieman myöhemmin --------------------------------------

" Onks se Leroy totta että mä oikeesti oon tyyliin joku Appaloosa Plainssin...", aloitti Eleina.
" Älä ny viitti sä oot upee", jatkoi Leroy.
" Alä ikinä kuuntele sen vanhuksen puheita se nyt kateellisena keksii vaikka mitä", lisäsi Leroy vielä.

" Niin ehkä mä vaan koitan unohtaa kaiken mitä se sano taas kerran", hymähti Eleina.
" Mua ärsyttää vaan kun se aina onnistuu iskeen just pahaan paikkaan", lisäsi Eleina.

" Turhaan sä sitä murehdit oikeesti kulta", koitti Leroy sanoa.
" Se on kusipää ja täysin mennyttä kamaa", jatkoi Leroy.
" Mitä jos keskityttäs ihan tulevaisuuteen ja toisiimme nyt", koitti Leroy vihjailla.

" Onneks sä oot siinä Leroy, mä en tiedä missä mä muuten oisin tällä hetkellä", hymyili Eleina.
" Mä oon ja tuun aina oleen tässä sua varten mä en oo menossa yhtään mihinkään", piristi Leroy.

" Kyllä mä sen tiedän", naurahti Eleina.
" Sä vaan teet mut tällä hetkellä niin onnelliseks ihan vaan olemalla siinä", jatkoi Eleina hymyillen suloisesti.

" Mä en vois tällä hetkellä pyytää mitään enempää", kuiskasi Eleina suudellen hellästi.

Tältäkö se sitten tuntuu mahdollinen...

Tosirakkaus?

Sen näyttäisi vasta tulevat vuodet, mutta ainakin alku on ollu yhtä onnellista taivalta.

Ilman ajatustakaan vanhoista existä, ilman tietoakaan ulkopuolisista tapahtumista päättivät he ensimmäisen kerran vain keskittyä toisiinsa.

Olisiko tulevaisuus onnellinen vai mitä kaikkea tulisikaan tapahtumaan sitä ei kukaan pystynyt ennustamaan. Eleina oli kuitenkin päättänyt elää siinä hetkessä mikä oli tarjolla ja jättää vanhan vihdoin taakseen.

Leroy vain vaikutti kaikin puolin juuri siltä mitä hän oli etsinyt kaikki nämä vuodet. Kukaan ei voinut ennustaa oliko hän tekemässä virheen hyppäämällä uuteen suhteeseen, mutta mitään ei voi saada selville kokeilemalla ja juuri sen Eleina oli päättänyt toteuttaa. Tällä hetkellä olo kuitenkin oli kuin hattarapilvissä.

----------------------------- Kuukauden päästä ---------------------------

" Mennään tekeen ulos lumiukko äiti jos mää voitan, jookosta?", koitti Catalina saada diiliä aikaseksi.
" Otetaan vaikka matsi sitä kivi jutskaa", jatkoi Catalina.

" Kiinni veti mulla onkin sopivasti vapaa päivä", naurahti Eleina.
" Mut jos mää voitan ni sä saat kullanmuru kuule hoitaa vähän talon siivous hommia", lisäsi Eleina perään.
" Sää niin häviät tän, mähän en siivoa!", kiljahti Catalina.

" Sakset voittaa paperin", tuhisi Catalina dino puvussaan.
" Kannattas antaa jo luovutus voitto äiti sä et pärjää mulle", ivaili Catalina.

" Miten tää on mahollista mä hävisin", ihmetteli Eleina.
" Mä oon pelannu tätä peliä jo niin monia vuosia", jatkoi Eleina.
" Siihen vaaditaan älyä ei vuosia", viisasteli Catalina naureskellen.
" Senkin neropatti", tuhahti Eleina.

------------------------- Hetken päästä ulkona --------------------------------

" Tehän siitä hieno iso lumiukko, jotta kaikki naapuritki on ihan kateellisia sitten", selitti Catalina innoissaan.
" Noh kunhan saatas ees jotain aikaseksi", naurahti Eleina.
" Hyvinhän tää on lähteny sujumaan", jatkoi Catalina.

" Kato äiti mä laitan viimesen palan paikoilleen!", huuteli Catalina innoissaan.

" Hyvä juttu muru nyt vielä vähän viimeistellään siitä tasasen pyöreä", ohjeisti Eleina.
" Eiks se oo jo pyöree hei", toisteli Catalina.
" Laitetaan sille jo koristeet niin siitä tulee tosi hieno", hihkui Catalina innoissaan.
" Joo joo kunhan vaan maltat vielä hetken, mä vähän tasoittelen lisää", toisti Eleina.
" Äiti!", huuteli Catalina malttamattomasti.

" Siitä tuli ihan sika hieno!", huudahteli Catalina.
" Me ollaan loistava tiimi äiti", lisäsi Catalina.

" Kiitos äiti, että autoit mua", halasi Catalina Eleinaa.
" Musta oli kiva viettää sunkaa välillä ihan kaksin aikaa pitkästä aikaa", jatkoi Catalina.

" Musta oli kans kiva viettää ihan vaan kaksin aikaa Catalina muru", hymyili Eleina halatessaan tytärtään.

" Älä käsitä nyt mitenkään väärin, mutta sä oot vähän turhan paljon viettäny aikaa Leroyn kanssa tässä taannoin", aloitti Catalina varovasti.
" Mä siis todellakin tykkään Leroysta musta on ihanaa, että se tekee sut äiti onnelliseksi, mutta ois kiva viettää enemmänkin tällä tavoin sunkaa aikaa", jatkoi Catalina.

" Apua, oonko mä tosissaan ollu niin huono ihminen, että en oo huomioinu teitä muksuja", hätääntyi Eleina.

" Ei ei et suinkaan, musta vaan ois kiva viettää enemmänkin tälleen aikaa", hymyili Catalina.
" Sä oot paras äiti mitä mulla ja Connorilla vois olla", lisäsi Catalina perään.

" Voi muru ei sun tarvi mua puolustella tolleen", häpeili Eleina.
" Ei mun tarvikkaan, mä puhuin ihan vaan totta", hymyili Catalina.

"Mut te voisitte mennä Leroyn kanssa vaikka vähän välillä muualle nyhväämään", hihitti Catalina.
" Ois kiva saada leikkiä tänää vaikka ihan rauhassa kotona", vihjaili Catalina
" Hyvä on kulta mä koitan saada sen raahattua mukaani vaikka rannalle missä aattelin mennä käymään", naureskeli Eleina tyttärelleen.

---------------------------- Myöhemmin illasta --------------------------------

Talvikin oli ehtinyt etenemään jo pitkälle Appaloosa Plainssissa eikä lumen satamisesta näyttänyt tulevan lainkaan loppua.

Se ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan kihlaparia millään tavalla, enemmänkin päin vastoin se näytti parin saavan vain innostumaan enemmän.

" Kannattaa vähän varoa täältä tulee meinaa nyt", huusi Eleina heittäen lumipallolla Leroyta
" Lopeta, oisit varottanut vähän", naurahti Leroy.

" No mutta sittenhän koko idea tästä leikistä menee pieleen", hihitteli Eleina.

" Kuule tähän loppuu tää viattoman miehen tykitys", huuteli Leroy.
" Mää kostan tän kuule vielä omalla tavallani, ootas vaan", naureskeli Leroy.

" Yllätys kosto elää", hihkaisi Leroy napaten Eleinan syleilyyn.

" Mikä kosto se tommonen muka on", hihitti Eleina.
" Enkai mä sua ny muru millään lumipalloilla heittelis", hymähti Leroy.

" Mä oon Eleina vähän miettiny, että kiinnostaisko sua maiseman vaihdos?", aloitti Leroy yllättäen.
" Maiseman vaihdos minne päin?", kysyi Eleina hämmästyneenä.
" Mä oon vähän niikö anonu siirtoa asemalla muualle ja mulla ois tiedossa aika upee kämppä Peach Hill nimisessä kaupungissa", jatkoi Leroy.

" Maiseman vaihdos vois olla kyllä se viimenen asia minkä mä vielä tällä hetkellä tarvin", jatkoi Eleina.
" Mun puolesta voit anoo meille siirron ni mä kyllä lähden heti", jatkoi Eleina suudellen innoissaan Leroyta.
" Mä en ihan osannu odottaa, että sä noin innostuisit mutta hyvä juttu", naurahti Leroy.

" Mä luulen, että tulevaisuus näyttää tällä hetkellä todella lupaavalta", jatkoi Eleina.
" Oon niin kiitollinen sulle Leroy, sä tunnut loksauttavan kaikki palaset mun elämässä paikoilleen", hihkui Eleina onnellisena.


Hellou taas kaikille ja mä luulen, että voin vihdoin ilmoittaa tauon päättyneeksi! Wohoo! Yuilien siirto uudelle koneelle on onnistunut mainiosti ja voi sitä inspiraatiota mikä mulla on tällä hetkellä pelata ja kirjoittaa. Noh pelattua on tullukki reippaasti ja ite ainakin rakastan miltä peli näyttää nyt koneella joten tulevat kuvat tulee mun mielestä oleen kans pirteempiä:) Nää mitä tässä osassa ja seuraavassa tulee oleen on vielä vanhasta mutta juuh... Seuraavaa osaa voinki lupailla, että kyllä se varmaan tulee nyt viikon sisällä viimestään ellen oikein innostu ja se on jo ihan parissa päivässä kasassa. En oikeen tykkää tästä tarinasta tällä hetkellä se vähän jurraa paikalla, mutta kunhan päästäis eteenpäin ( kirjoittajan vika kun on hidas...) Maittavia lukuhetkiä kuitenkin vaikka osa onkin tosi lyhyt D;