Osa 29. Perhe elämää parhaimmillaan

" Mä oon pahoillani Emily, mutta mä en pysty perääntymään enää...", sai Connor jännittyneenä sanottua.

" Sä oot Emily oikeesti ihana juuri tollasena kun sä oot ja sun hymys saa mun sydämen pomppimaan tuhatta ja sataa", päätti Connor leperrellä vielä suudelman perään.
" Älä lopeta oikeesti mua alkaa nolottaa", sanoi Emily vaimeasti.

" Connor mä en tiiä tai siis miten mää tän sanoisin", aloitti Emily hankalasti.

" Hei ei sun tarvi päätäs murehtia, mähän totesin, että oon pahoillani tosta äskösestä", naurahti Connor nolona.
" Mulle on ihan ok jos haluut olla vaan kaveri ja mä totaalisesti ymmärrän sua jos et ees haluu nähä mua", jatkoi Connor selittämistä.

" Relaa nyt vähän", tuhahti Emily.
" Mun täytyy nyt ainakin sanoo, että meni vähän pasmat sekasin tosta", aloitti Emily.
" Tai siis tarkotan, että en todellakaan osannu kyllä odottaa huh", jatkoi Emily hämillään.

" Äh mä tiesin, että se oli paha virhe, mutta mä en vaan voinu pidätellä enää itteäni", huokaisi Connor.
" Musta tää meidän ystävyys ei oo oikealla pohjalla jos et tietäs mitä mun sisimmässä oikeesti liikkuu", jatkoi Connor.
" Mutta, kun Connor sä et oo tehny mitään muuta virhettä, kun odottanu näin pitkään", huokaisi Emily jo hymyillen kauniisti.

" Siis sä et oo vihanen ja pettynyt muhun?", kysyi Connor vuorostaan hämillään.
" Miks mä olisin", naurahti Emily.
" Mä oon kamppaillu omien tunteideni kanssa jo jonkin aikaa ja odottanu jonkinlaista merkkiä, että olisit jollain tavalla kiinnostunut musta", jatkoi Emily hieman ujostellen.

" Mä luulin, että sä et ollu mitenkään kiinnostunu vuorostaan musta", naurahti Connor hieman nolosti.
" No kuule samat sanat, kun sä et pahemmin osottanu mitään merkkejäkään", naurahti Emilykin nolomman puoleisesti.

" Hyvittäskö tää mitenkään vähän mun tyhmyyttäni", kuiskasi Connor suukottaen Emilyä hellästi suulle.

" Tai entäpä sitten näin", naurahti Connor napaten Emilyn syleilyynsä.

" No tosta saat kyllä pointsit kotiin", hihitti Emily.
" Mä en tiennytkään, että osaat yllättää noin", sai Emily yllättyneenä sanottua.
" Noh mulla on muutama ässä hihassa ihan sua varten", leperteli Connor.

" Sää tuut Emily vielä huomaamaan kuinka paljon mä oikeesti susta välitän", huokaisi Connor sipaisten ihastuksensa poskea hellästi.
" Noh ei nyt aleta hempeilemään kuitenkaan liikaa", hymähti Emily onnellisesti.

" Mut mun täytyy Connor mennä mulla on kotona vielä töitä odottamassa", aloitti Emily.
" Joo niin mullakin, mutta oota Emily hetki mä haluun ikuistaa tän hetken vielä", jatkoi Connor nopeasti.

" Mä haluun nimittäin aina muistaa tän hetken sun kanssa", sanoi Connor hieman nolostuen.
" Aaw herttasta ja lähetät sitten mulle kans tän kuvan, että mä muistan tän hetken kans aina", hihitteli Emily suloisesti.
" Nyt hymyä huuleen", huikkasi Emily kiertäen kätensä hellästi Connorin ympäri.

----------------------------------- Muutamien kuukausien päästä --------------------------------------

Aamu alkoi jo valjeta Peach Hillsissä simien kuitenkin vielä pääasiassa nukkuessa.

Yuileilla se kuitenkin tiesi talon nuorimmaisen Coopan syntymäpäivää. Coopan oli aika päästä ihmettelemään taaperoiden vauhdikasta elämää.

" Onnee pikkuveikka!", hurrasi Connor
" Aatella, että sä oot jo noin iso skidi", naureskeli Connor vielä perään.

" Sanos muuta Connor", huokaisi Eleina.
" Ajatella oikeesti, että Coopa täyttää jo vuosia", jatkoi Eleina laskien poikansa maahan.

" Musta on ihanaa, että pikkuveljestä kasvaa jo taapero", riemuitsi Catalina.
" Pääsee opettaan kävelyä, puhumista ja kaikkee uutta kivaa", intoili Catalina.
" Juu tosi paljon uutta kivaa", huokaisi Leroy.
" Jos sun mielestä likka pottatouhu on kivaa ni huh huh", lisäsi Leroy vielä.

" Hyvähän teidän siinä on huokailla ja intoilla", naurahti Eleina.
" Kyllähän me kaikki tiedetään, että ne hommat jää kuitenkin mun hoidettavaksi", kuittasi Eleina perään.
" Vai mitä Coopa, mamma kuitenkin joutuu kaiken sulle opettamaan", lällätteli Eleina pojalleen.

" Huomasin muuten just muru, että sun tukkas on laitettu ihan uudella tavalla tänää", aloitti Leroy.
" No joo aattelin vähän välillä kokeilla jo jotain uutta", totesi Eleina.
" Se muuten sopii sulle tosi hyvin, näytät kauniimmalta kun koskaan", leperteli Leroy.

" Sanotko vaan vai tarkotatko sitä oikeesti?", kysyi Eleina uteliaana.
" No tottakai mä tarkotan sitä", tokaisi Leroy.
" Ei susta ikinä tiedä", naurahti Eleina.
" Kyllä sun pitäs tietää, että näytät kauniilta vaikka säkissä ja ilman rihman kiertämää", napautti Leroy.
" Oliks tää jokin vihjaus", naurahti Eleina
" Ehei", hihkaisi Leroy iskien silmää.

" Kuulikkos Stella isukki heittelee heti aamusta jo ihmeellistä läppää", jutteli Eleina rapsuttaen Stellan masua.
" Voi sua tyttöpieni kutiatkos sää noin herkästi, senkin höpsö", naureskeli Eleina.

" Säkin oot jo kasvanut niin paljon Stella kulta, että mähän en ees enää pärjää sulle", höpötteli Eleina.

-------------------------------------- Hieman myöhemmin muualla -----------------------------

Päivä oli jo kerennyt kirkastua paljastaen Yuilien tontin loistossaan.

" Moi Mikael mitä sää täälä päin touhuat?", kysyi Catalina uteliaana ystävältään.

" Mää luulin, että meidän piti nähä vasta huomenissa koulun jälkeen?", kysyi Catalina vielä perään hieman ihmeissään.

" Moi Cata", tervehti Mikael pikaisesti.

" Joo tiedän, että meidän piti nähä vasta huomenissa, mutta satuin oleen lähettyvillä", aloitti Mikael.

"Ethän sä asu tässä lähelläkään, ni missä sä oikeen oot ollu?", kysyi Catalina uteliaana.

" Kunhan nyt vaan oon ollu kävelyllä tän kerran täälä päin", naureskeli Mikael hieman hermostuneena.

" Ethän sä yleensä oo lenkkeilemässä?", ihmetteli Catalina.

" No kaipasin nyt raitista ilmaa", tokaisi Mikael hermostuneena.

" Tai no oli mulla oikeestaan sullekkin asiaa nyt kun törmättiin sattumalta", jatkoi Mikael.

" Asiaa mulle?", kysyi Catalina ihmeissään.

" No siis joo kun siitä huomisesta tapaamisesta", aloitti Mikael vaimeasti.

" Täh, onks sulle tullu joku este?", ihmetteli Catalina.

" Ei ei mitään sellasta", jatkoi Mikael.

" Mää aattelin, et muutetaanko suunnitelmia ja tulisit viettään aikaa mun kotiin", kakaisi Mikael ojentaen ruusukimppua.

" Mä ostin sulle ruusuja hyvityksenä, kun tälleen muutan suunnitelmia", änkytti Mikael perään.

" Mikael, mitä ihmettä sä touhuat?", kysyi Catalina ihmeissään.

" Nokun oon tosi pahoillani, kun tälleen vatvon ja viimetipassa alan muuttamaan suunnitelmia ja vieläpä kysymättä sulta", koitti Mikael edelleen änkyttää.

" Enkai mää mokannu vielä lisää?", kysyi Mikael varovasti.

" Äh tottakai mä mokasin, anteeksi en yhtään tiiä mikä muhun taas meni", jatkoi Mikael perään.

" Sä oot Mikael ihan idiootti, miettisit joskus mitä teet...", toisteli Mikael itselleen.

" Et sä mitään oo mokannu", naureskeli Catalina.

" Ei sun ois tarvinnu mulle mitään kukkia hommata", jatkoi Catalina.

" Nokun mä aattelin, et täytyy mun jotenki hyvittää kun oon tällänen tollo", huokaisi Mikael.

" Et sä oo mikään tollo lopeta tollanen", tokaisi Catalina.

" Muutenki tottakai mulle käy, että tuun huomenna teille", lisäsi Catalina vielä.

" Kiva kuulla, noh me taidetaan si nähä huomenna bussissa", huikkasi Mikael nopeasti.

" Joo nähään si huomenna", nyökkäsi Catalina hieman hämmentyneenä.

--------------------------------- Sillä välin muualla ------------------------------------

" Haluiskos Coopa opetella hieman kävelyn perusteita", kyseli Eleina.

" Äitis on kuule opettanu jo kaksi muksua kävelemään ja yhtä hyvin tuut säkin oppimaan", nyökytteli Eleina hihittävälle pojalleen.

" Ei se oo yhtään vaikeeta, otat äitiä tiukasti käsistä kiinni ja sit varovasti noustaan", saneli Eleina.

" Juuri noin hyvin menee Coopa, jatka samaan malliin", innoitsi Eleina.

" Mikäs se Coopaa oikein noin paljon hymyilyttää", naureskeli Eleina.

" Ootpas sää iloinen veijari", lällätteli Eleina kikattavalle Coopalle.

" Kylläpäs sä Coopa palloposki murunen oot kikattavaa laatua hä hää", jatkoi Eleina lällättelyä.

" Pitäiskös meidän tehdä jotain oikeen kivaa vai meniskös Coopa jo päikkärille", uteli Eleina.

" Moi Emily", tervehti Connor muiskauttaen suudelman Emilylle.

" No moi vaan sullekkin", hihitti Emily.

" Mä oon kokkaillu meille vähän sapuskaa, mikä pitäs olla aivan tuota pikaa valmista", jatkoi Connor.

" Mä en Connor ees tienny, etä sä muka osaat kokata", sanoi Emily hieman ihmeissään.

" Mähän sanoin, että mulla on muutama ässä hihassa ihan sua varten", naureskeli Connor sekoittaen ruokaa.

" Sä voit Emily mennä jo pöytään, tää on ihan tässä tuokiossa valmista", huikkasi Connor vielä.

" Toivottavasti tää tekee Emilyyn vaikutuksen", mietti Connor mielessään.

" Eihän tää oo mitään ihmeempää, mutta ainakin se on sydämmellä tehty", huokaisi Connor.

" Täähän on ihan hyvää, mitä sää turhaan hermoilit", aloitti Emily.

" No jos totta puhutaan mä en oo pahemmin tehny ruokaa aikasemmin", jatkoi Connor nolona.

" Ei tässä oo mitään vikaa, musta on kiva, että ajattelit mua", hymyili Emily.

" Eipä kestä", vastasi Connor hymyillen onnistuneesti.

" Oishan me voitu vaan tilata vaikka kiinalaistakin, ei sun ois tarvinnu kuitenkaan nähdä vaivaa", puisteli Emily hieman.

" No, mutta kun ei tästä ollu kauheeta vaivaa", jatkoi Connor.

" Mä lupaan kokata sit seuraavan kerran", naurahti Emily.

" Asia sovittu", virnuili Connor.

" Sun kotis muuten Connor näyttää oikein kivalta, se on just sellanen kun oikeestaan olin kuvitellutkin", intoili Emily.

" No täähän ei periaatteessa kuitenkaan oo mun kotini vaan ennemminkin kun äitini", oikaisi Connor.

" Sun äidillä on hyvä maku sisustuksen suhteen", lisäsi Emily.

" No joo onhan täälä ihan viihtyisää kuitenkin",nyökkäsi Connor.

" Mä voisin niin kuvitella meillekkin tälläsen kämpän", hihkaisi Emily.

" No ehkäpä sitten lähitulevaisuudessa höpsö", jatkoi Connor pyöräyttäen Emilyn ympäri.

" Mut jospa nyt kuitenkaan ei vielä mietitä mitään omakotitaloja", vinkkasi Connor.

" Mä en muista mainitsinko jo kuinka seksikkäältä sä näytät tossa vaatetuksessa", vihjaili Connor.

" Älä lopeta, mua alkaa nolottaan kun sä sanot noin!", huudahti Emily.

" Iteppä oot vaatteesi valinnu", kiusoitteli Connor.

" Eihän tässä osaa pitää näppejäänsä taas susta erossa", naurahti Connor suudellen kiihkeästi.

" Kuules ny kuumakalle rauhotu vähän", hihitteli Emily.

" Mitä jos mentäs ylekerran puolelle jatkamaan eikä täälä keskellä olohuonetta", vinkkasi Emily.

" Se kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta", innostui Connor.

" Sähän oikeen nyt innostuit kun sait vähän ruuasta energiaa", naurahti Emily.

" Ei se ruuasta johdu vaan ihan siitä, että tyttöystävä on kuuma kuin grilli", jatkoi Connor.

" Voi luoja sun kanssas, et sitten yhtään parempaa vertausta keksiny", tokaisi Emily nauraen.

" Senkin höpsö", naurahti Emily vielä kertaalleen.

----------------------------------- Sillä välin muualla ----------------------------------------

" Tiesikkö Eleina, että meidän pojasta taitaa tulla vielä muusikko", aloitti Leroy.

" Siihen malliin ainakin näyttää tota säveltä syntyvän", lisäsi Leroy vielä.

" No ei se nyt taida kuitenkaan sitä kertoa", tokaisi Eleina maalailuiltaan.

" Älä sano, ei sitä tiedä vielä mitä meidän vintiöstä tulee", saneli Leroy.

" En mä sanonutkaan, totesin vaan, että eihän tota tiedä", toisti Eleina.

" Siinäs Coopa kuulit, tuliskos isin pallerosta vielä muusikko?", kyseli Leroy.

" Niin tuliskos Coopasta muusikko vai lääkäri vai mikä tommosesta pallerosta tulee", lällätteli Leroy.

" Sie oot kyllä niin isi pallero ja isi pitää sun puolia aina vaikka mikä olis", lupaili Leroy.

" Muista Coopa isi pitää aina huolen susta vaikka mikä olis", sanoi Leroy halaten poikaansa tiukasti.

" Vai meinas isi, että susta tulis Coopa muusikko", kyseli Eleina.

" Vielä kun ensin opittas sun kanssa muutama sana niin voidaan miettiä mikä susta vielä isona kasvaakaan", jatkoi Eleina.

" Toista Coopa äiti", aloitti Eleina toiveikkaana.

" Tää tää ", kuului Coopan ääni.

" Ei tää tää vaan Coopa äiti", jatkoi Eleina toiveikkaana.

" Tää tää äääätt", toisti Coopa perässä.

" Vai, että tää tää entäs muru äiti tai isi", jatkoi Eleina perässä.

" Täää täää tätätä", jatkoi Coopa.
" Coopa äiti, sano äiti", jatkoi Eleina.
" Kyllä me vielä Coopa edistytään tästä sano äiti", koitti Eleina vielä.
" Äääättäää", naurahti Coopa.

Kunnes pikkuveijarin mielenkiinto lopahti ja olohuoneesta löytyi mielenkiintoisempaakin tekemistä.


----------------------------- Seuraavana päivänä ----------------------------------

" Tuu jo Mikael, sä oot aina yhtä hidas!", valitteli Catalina.
" No joo, anteeks et mun täyty varmistella siltä matikanopelta vielä niitä läksyjä", huokaisi Mikael.
" Ei siinä mitään mennään vaan jo", huikkasi Catalina.

" Musta on jotenki tosi jännää mennä käymään sun kotonas", naurahti Catalina.
" Jännää mennä käymään mun kotona, kui silleen?", kysyi Mikael hieman ihmeissään.
" Siis en oo ikinä käyny teillä vaan niin on jotenki kiva nähä missä asut", jatkoi Catalina.
" Ihan tavallinen talo se on", totesi Mikael.
" Tapaat samalla mun veljen, mikä kylläkin on aika noh joo ei mitään...", jatkoi Mikael hieman apeana.

" Sun veljen, mä en ees tienny et sulla Mikael on veli?", hämmästeli Catalina.
" No en pahemmin puhu siitä", tokaisi Mikael.
" Miks et, kyllähän kaikki nyt sisaruksistaan puhuu?", kysyi Catalina ihmeissään.
" Ei olla oikeen ikinä tultu pahemmin toimeen vaan...", totesi Mikael.
" Se on koulun suosituimpia ja cool kun mä taas on tällänen hylkimys", lisäsi Mikael.
" Ai no, mutta on se kuitenkin sun veljes", hymähti Catalina.

" Oi mä en tienny et teillä Mikael on koiranpentuja!", kiljahti Catalina innoissaan.
" Ei oo tullu puhe jostain syystä ikinä, mutta siinä on Bono", totesi Mikael.
" Moi Bono, oot sää aika herttainen tytteli", saneli Catalina haltioissaan.
" Oisit heti sanonu, että teillä on koiranpentuja niin olisin tullu jo monta viikkoa sitten", naurahti Catalina.

" Tännekös se Bono kerkes jo viipertämään", huokaisi Keito.
" Saisit likka vähän rauhottua, että joku pystyis edes hetken sua vahtimaan", jatkoi Keito.
" Vai oli pikkulikka karkuteillä?", kysyi Catalina.

" Joo tää pikkuriiviö tahtoo olla niin vikkelä ettei perässä pysy", totesi Keito.
" Ollaankos me koskaan tavattu muutes, mä oon Keito", esittäytyi vaaleatukkainen nuorukainen.

" Ei olla, mutta hauska tavata mä oon Catalina Yuil", esittäytyi Catalina ystävällisesti.
" Oon sun veljes Mikaelin kaveri", lisäsi Catalina hymyillen.

" Ai sä oot Mikaelin kaveri vai?", naurahti Keito.
" Mä en ees tienny, että Mikaelilla on noin kaunis tyttöystävä tai saatika, että se  osaamaton edes seurustelee", jatkoi Keito ihmetellen.

" Stop tykkänään wow me ei Mikaelinkaa tosiaan seurustella", pysäytti Catalina.
" Me ollaan ihan vaan kavereita, eikä meidän välillä oo yhtään mitään muuta", lisäsi Catalina.

" Arvasinhan mää, että se ruipelo ei oo osannu iskee noin kaunista tyttöä itselleen", flirttaili Keito.
" Ei Mikaelissa oo mitään vikaa!", totesi Catalina.
" Onko mussa jotain vikaa vai lähtisitkö mun kanssa joku päivä ulos", vinkkasi Keito.

" Teissä ei oo kummassakaan mitään vikaa, ei kenessäkään oo mitään vikaa", totesi Catalina.
" Kaikki on omalla tavallaan upeita persoonia", lisäsi Catalina vielä perään.

" Mites on sitten lähtisitkös sää joku päivä ulos mun seurakseni?", kysyi Keito uudestaan iskien silmää.

" Eipä mulla mitään kutsua vastaankaan oo", totesi Catalina hymyillen.
" Mulle käy oikeestaan mikä päivä tahansa", lisäsi Catalina.

" Hyvä juttu mä pirauttelen sulle joku päivä millon nähtäs", nyökkäsi Keito.

" Kuulostaa hyvältä ja hei oli tosi kiva tutustua suhun keito", vastasi Catalina.
" Mä en ymmärrä miks te ette Mikaelinkaa tuu muka toimeen, teissä kummassakaan ei oo mitään vikaa", ihmetteli Catalina.
" Noh Miksu ny on tommonen ja mä tämmönen ni en tiiä ei vaan jakseta toisiamme", totesi Keito.
" Harmi ois ollu kiva viettää vaikka porukalla aikaa", huikkasi Catalina vielä.

" Oli vissiin ihan pirun hauskaa mun veljen seurassa", tuhahti Mikael sohvalla istuen.
" Älä ny Mikael viitti", huokaisi Catalina.
" En ees tienny, että sulla on veli ni kai mä ny saan tutustua uusiin simeihin", jatkoi Catalina.
" Miks just Keitoon!", jatkoi Mikael pettyneen kuuloisena.
" On se si Keito tai vaikka Kari ni mä saan tutustua kehen haluun!", totesi Catalina närkkäästi.

" Kyllä sillä on väliä onko se Kari tai joku hiton Keito!", huudahti Mikael.
" Mut en haluu puhuu tästä asiasta enää", lisäsi Mikael.
" Jos sulle on ok ja sun perheelle ni haluisikko ottaa Bonon asuun teille?", kysyi Mikael yllättäen.

" Tottakai mä otan Bonon jos vaan se teille on ok", totesi Catalina.
" Oon vähän pyydellykkin äidiltä toista koiraa", lisäsi Catalina.

" Bonolle on muutenki pitäny etsiä uus koti, ni musta ois kiva jos se vois piristää sun päiviä", totesi Mikael.
" Et kuule tiedäkkään kuin iloseksi Bono varmasti mun päivät tekee", innoitsi Catalina.
" Mun mun täytyy Mikael mennä oli tosi, että sain tulla käymään teillä", huikkasi Catalina.
" Nii mä kun luulin, että sun piti viettää aikaa munkaa eikä Keiton", tuhahti Mikael.
" Älä ny vieläkin jaksa, mä vietin sunkin kanssa aikaa", huokaisi Catalina.
" Mut nähään Mikael", huikkasi Catalina.
" Niin mua vai Keitoa", huokaisi Mikael mielessään.

-------------------------------- Sillä välin muualla ------------------------------------------

" Huomenta rakas", tervehti Connor pirteänä.
" Oliko maittava yö?", kysyi Connor uteliaana.

" Kiitti Connor se oli mun elämäni parhain yö", riemuitsi Emily.
" Mulla on sulle vielä yks pikku ylläri tän yö kyläilyn päätteeksi", aloitti connor.
" Vielä yks ässä hihassa vai?", naurahti Emily.

" No joo periaatteessa, mutta se ei oo hihassa vaan taskussa", naurahti Connor hermostuneena.

" Mää rakastan sua Emily ja tää puoli vuotta sun kanssa on ollu mun elämäni parasta aikaa", aloitti Connor.
" Joten Emily tuutsä mun vaimokseni?", kysyi Connor hermostuneena hymyillen.





Jipii sainpahan osan 29. luettavaksi ja jälleen kerran pahoittelut, että mun päivitys tahti on mitä on... Rakastan tätä perhettä, mutta kiireiltä en oo ihan hirveesti kerenny pelaan:( Onneksi tiedossa on valoisampi tulevaisuus kun koulu loppuu huhtikuussa ja sitten löytyy vähän enemmän aikaa! Tää osa on ihan tuikitavallista arkea, toivottavasti teitä ei kyllästytä, koska ite kuitenkin tykkään kirjottaa ihan tämmöstäkin eikä aina jotain hirveetä draamaa. Pysykää kuitenkin mukana, koska draamaakin on luvassa:D