Osa 30. Muistoja vuosien takaa

" Hitsit Connor, tottakai mä suostun", hihkui Emily.
" Apua tää tuli kyllä ihan täysin puuntakaa", jatkoi Emily innoissaan.

" Aika hyvin oot kyllä osannu Connor valita, tää sormus on ihan mun näkönen", ihasteli Emily.
" Upee yksinkertaisesti vaan upee", päivitteli Emily.

" Emily mä rakastan sua ja mä haluun viettää mun tulevaisuuteni sun kanssas", hymähti Connor onnellisena.
" Mäkin rakastan sua Connor koko sydämmestäni ja haluun nähä mitä meille yhdessä vois olla luvassa", vastasi Emily onnellisena.

------------------------------------------ Seuraavana aamuna ------------------------------------------

Connor oli päättänyt, että ehkä olisi kihlautumisen myötä aika aloittaa yhteinen elämä Emilyn kanssa jossain muualla kuin Yuilien perintötalossa. Joku muu kuin hän talon tulisi jokatapauksessa perimään eikä hän voisi siinä asustella.

Connor kuitenkin tiesi, että tulevaisuus tulisi olemaan positiivinen. Olihan hänellä kaunis tuleva vaimo, upea perhe joka tukisi hädässä kuin hädässä ja mukava kaupunki missä asustella. Connor tiesi, että kaikki tulisi menemään hyvin vaikka ainahan uusi alku hermostuttaa hieman.

Poikansa pesästä lennennosta suruissaan oleva Eleina tiesi, että murheet unohtuvat parhaiten jatkamalla eteenpäin ja touhuamalla mahdollisimman paljon kaikenlaista. Yksi uusista Eleinan harrastuksista nykyään olikin kokkaus.

Eikä Connorin aikuistumisessa kuitenkaan mitään surettavaa ollut, hyvähän se oli, että poika oli vihdoin löytänyt kauniin ja herttaisen tyttöystävän jonka kanssa perustaa perhe.

Onneksi Peach Hills on pieni kaupunki ja Connor oli päättänyt jäädä paikkakunnalle asustelemaan Emilyn kanssa joten yhteydenpito kyllä tulisi onnistumaan.

" Jotenki outo ajatella, että te lapset ootte jo niin isoja", huokaisi Eleina.
" Connorkin on menossa naimisiin ja muutti omilleen", nyyhkäisi Eleina hieman.

" Onneks teistä kaikista on kasvanu kunnon kansalaisia muru", totesi Eleina vielä.
" Älä nyt äiti ala liian herkäksi", naurahti Catalina.
" Musta Emily on oikein ihana nainen ja ne vaikutti Connorinkaa tosi onnellisilta", lisäsi Catalina.
" Mä kans uskon, että Emily on todella lämmin ja kiltti sim", nyökkäsi Eleina.

" Musta on ihana tietää, että Connor on onnellinen ja rakastunut tällä hetkellä", huokaisi Catalina.
" Sitä toivoo jokaiselle samanlaista onnea, jopa itselleen", jatkoi Catalina vielä.
" Kyllä sää Cata löydät vielä joku päivä sun oman prinssin", hymyili Eleina poistuen pöydästä.
" Haha ehkä sitten joskus", naurahti Catalina hieman vaisusti.

" Älä nyt Cata viitti", kuului Leroyn naurahdus.
" Oot ihan äitis näkönen ja te molemmat ootte aivan jumalaisen upeita naisia", jatkoi Leroy vielä.
" Kiitti Leroy, mutta musta tuntuu, että en oo tarpeeks riittävä kenellekkään", huikkasi Catalina.

" Mä luulen, että kukaan ei oo vaan tarpeeks riittävä sulle itelles", kuului Leroyn mutusteleva ääni.
" Kukaan ei vaan oo tarpeeks riittävä sulle itelles?", kysyi Catalina.
" Niin tarkotan, että älä kangistu kaavoihin vaan anna mahdollisuus kaikelle mitä sun ympärilläs on", jatkoi Leroy.
" En mä tuomitse ihmisiä niiden ulkonäön perusteella", kakaisi Catalina närkkäästi.
" En tarkottanu sitä, mutta kyllä sä vielä opit mitä tarkotan", jatkoi Leroy.

---------------------------------- Hieman myöhemmin ---------------------------------------------

" Kukaan ei oo vaan tarpeeks riittävä sulle itelles?", toisteli Catalina mielessään.
" Ääh keskity Cata, keskity nyt tähän matikkaan", huokaisi Catalina.

" Mitä se Leroy oikeen tarkotti sillä kommentilla", jatkoi Catalina edelleen.
" Mitä mä en nyt oikeen huomaa tai tajua tässä", mietti Catalina ihmeissään.

" En mä tiiä en mä vaan ymmärrä mitä Leroy tarkotti", huokaisi Catalina.
" Mä en kyllä tietääkseni oo ketään syrjiny, tuominnu tai jättäny huomioimatta", ihmetteli Catalina.
" Kai se oli vaan taas Leroyn tyhmää läppää", tuhahti Catalina vielä.

Samassa ulko-ovelle näytti ilmestyvän tuttua hahmoa soittelemaan ovikelloa.

" Mikael, moi mikäs sut tänne tuo?", tervehti ja kysyi Catalina hieman ihmeissään.
" Moi Cata, mä tota tai siis", änkytti Mikael.

" Onks sul vapaata ens viikon perjantaina?", pamautti Mikael suustaan.
" Öööh joo kai, ei mulla pitäs olla mitään, kui?", kysyi Catalina ihmeissään.
" Mä haluisin sillon nähä sua kun mulla ois kerrottavaa ja halusin ihan rauhassa puhuu siitä", jatkoi Mikael.

" Juu ei mulla pitäs olla mitään ens perjantaina ku tänää nään Keitoo ni", nyökkäsi Catalina.
" Siis näät Keitoo?", tuhahti Mikael.
" Miks, te tapailette toisianne?", ärähti Mikael.

" Ei me tapailla Keitonkaa!", huudahti Catalina.
" Keito on mun hyvä ystävä kuten sääki Mikael", jatkoi Catalina.
" Hitot se mikään ystävä on, pelkkä suosittu pummi se on", ärähti Mikael.
" Mikael lopeta!", tuhahti Catalina.

" Mä en haluu, että ootte missään tekemisissä!", toisti Mikael.
" Sä et siitä päätä!", tokaisi Catalina.

" Mut Catalina mä en haluu, että tapailet ihmistä niinku Keito!", karjahti Mikael tarttuen Catalinaa käsistä.
" Mikael, lopeta päästä musta irti!", tuhahti Catalina.
"Mä en ymmärrä miks te ette voi tulla Keitonkaa toimeen", huudahti Catalina.
" Anna mun ny vaan olla ja mennä tää riittää tästä asiasta", mulkkasi Catalina.

" Anteeks Cata, en mä tarkottanu ääh", sanoi Mikael vaimeasti.
" Mä oon tosi pahoillani, että kiihdyin tolleen on ollu vähän huono päivä, en tiiä mikä muhun meni", änkytti Mikael.
" En tiiä kans moido", huikkasi Catalina.
" Nähää ens viikolla perjantaina mä tekstaan sulle viel", huokaisi Mikael Catalinan jo mennessä sisälle.

---------------------------------------- Sillä välin muualla ---------------------------------------------

" Joo joo kyl mä olen tietonen asiasta ja tiiän, että tässä on kulunu aikaa", selitti Leroy puhelimeen.
" Asia on kyllä hoidossa luota nyt vaan muhun", jatkoi Leroy.

" Ei hah en mä tarvi mitään apua, kyl mä pärjään ihan yksinki", lisäsi Leroy vielä.
" Ihan oikeesti asia on hoidossa ja mä kyllä pärjään yksin moido", lopetti Leroy asiansa.

" Voi vittu", huokaisi Leroy.
" Hienoo mihin oot taas hommannu ittes", tuhahti Leroy mielessään.

" Isi kaipaa nyt Coopa raitista ilmaa mennään käymään pienellä kävelyllä", jutteli Leroy pojalleen.

" Onneks Coopa näyttää tulevan ihan nättipäivä", puheli Leroy.
" Mitäs tykkäisit jos mentäis käymään vaikka puistossa?", kysyi Leroy.
" Tsjooh puustoon", hihkui Coopa.

" Iti puustoon!", hihkui Coopa.
" Juu Coopa mennään puistoon", toisti Leroy.
" Vielä menee vähän aikaa, että ollaan perillä", jatkoi Leroy.

" Nyt ollaan Coopa puistossa", aloitti Leroy.
" Haluisitkos poika kokeilla tollasta rakettia?", kysyi Leroy virnuillen.
" Tsjooh tatoo laketin!", innoitsi Coopa.

" Noniih tuus tänne sieltä iso köriläs", naurahti Leroy.
" Iti tahtoo laketiin", saneli Coopa.
" Juu Coopa, ootas kun isi saat sun sinne", virnuili Leroy pojalleen.

" Pidä tiukasti kiinni vaan Coopa ettet putoo", muistutteli Leroy.
" Nuih juuri tollain oot ihan isinpoika", ihasteli Leroy.

" Wihiii iti tätä oon kivvaa", hihkui Coopa innoissaan.

" Toivottavasti sulla on kivaa poika", jatkoi Leroy.
" Isikin saa päästellä vähän höyryjä sunkaa täälä", lisäsi Leroy.
" Poikakulta kun isillä on vähän stressiä ollu tässä nyt", huokaisi Leroy.
" Onneks sä ja sun pullaposket kuitenkin pitää mut tasapainossa", totesi Leroy.

-------------------------------- Sillä välin muualla ----------------------------

" Onneks raitis ilma tekee kyllä terää", totesi Catalina matkalla tapaamiseen Keikon kanssa.

" Vieläkö ymmärtäis mikä niiden kahen välillä oikeen on", mietti Catalina mielessään.
" On se ny kumma, että veljekset on kun ei tuntis toisiaan", huokaisi Catalina.
" Ois ollu kiva viettää aikaa niidenkaa yhessä", puisteli Catalina päätään.

" Ai viesti niiltä molemmilta juuri kun niitä ajattelee", tuhahti Catalina.
" Miksu tahtoo nähä sillo ens perjantaina, tulee näköjään si hakeen mua vai niin", puhui Catalina itsekseen.
" Keito on näköjään vähän myöhässä meidän tapaamisesta ja käskee olla järkyttymättä, vai niin", mietiskeli Catalina.

" Ai sä oot tääl jo Cata, anteeks ku mä oon vähän myöhässä", huikkaili Keito.

" Mulla oli yks yliopisto vierailu ja se kesti vähän odotettua pidempään", jatkoi Keito vielä.
" Toivottavasti et ihan kauheesti joutunu mua odotteleen?", kysyi Keito.

" Eeh en mää just tulin oikeestaan", aloitti Catalina.
" Wow mä en tienny et oot Mikaelin isoveli?", kysyi Catalina hieman hämmentyneenä.

" Hah ei meillä Mikaelinkaa oo ku oikeestaan parituntia ikäeroa", naurahti Keito.
" Me ollaan kaksoset vaikka ei kylläkään olla yhtään samanlaisia", lisäsi Keito.

" Siis venaa nyt minuutti", pysäytti Catalina.
" Te ootte Mikaelinkaa kaksosia?", kysyi Catalina uudestaan.

" Juuh kaksosiahan me, mutta mä tosiaan oon sitä ruikkua jokusen tunnin vanhempi", naurahti Keito.

" En kyllä ois ikinä uskonu tota", ihmetteli Catalina.
" Meinaan ku ootte kuitenkin ihan erinäkösiä ja teidän molempien persoonatki on ihan erilaiset", jatkoi Catalina.

" Mä kuitenkin oon paljon parempi ja komeempi kun se tumpelo?", kysyi Keito iskien silmää.
" Voin myös taata, että oon tuplasti hauskempaa seuraa kun Miksu", ivaili Keito.

" Te ootte molemmat ihan äly hyviä tyyppejä", totesi Catalina.
" Mut täytyy Keito myöntää, että sun uus hiustyyli sopii paljon paremmin ku se vanha, upee!", hihkui Catalina.

" Upeeta!", hihkaisi Keito.
" Mut mennäänkö kokeileen rullaluistelua, aattelin et se vois olla kivaa", huikkasi Keito innoissaan.
" Joo vähänkö siistii!", innoitsi Catalina.

" Apua tää ei ookkaan niin helppoo ku mä luulin!", huudahteli Catalina.
" Keito, mä en osaa!", huusi Catalina vielä.

" Eihän sulla oo mitään hätää", huikkasi Keito.
" Hyvinhän sulla menee", hymyili Keito.
" Mä pelkään, että mä kaadun", nyyhkäisi Catalina.

" Et sä mitään kaadu", saneli Keito lohdutellen.
" Mä otan kyllä sut kiinni jos kaadut", huikkasi Keito virnistäen.

" Mä tiiän Cata mitä voitas kokeilla", kuului Keiton ääni.
" Tuu tänne keskemmälle", ohjeisti Keito.
"Joo venaa ihan pieni hetki", huokaisi Catalina.

" Kokeillaanko hieman piruetteja yhdessä", naurahti Keito.
" Ookko nyt ihan varma?", kysyi Catalina järkyttyneenä.
" Joo hyvin se menee, kato anna mulle sun kätes", hymyili Keito.

" Kato näin varovasti", sanoi Keito tarttuen Catalinaa hellästi käsistä.

" Hah täähän menee ihan hyvin", innoitsi Catalina.
" Mähän sanoin, että se menee ihan hyvin", naurahti Keito.

" Ihan turhaan mä näköjään olin huolissani", huokaisi Catalina.

" Eikä sulla ois kaunokainen muutenkaan mitään hätää mä kyllä otan sut kiinni jos meinaat kaatua", flirttaili Keito kevyesti.

" Niinkö meinaat aivan kuin saduissa prinssi pelastaa prinsessoja", naurahti Catalina.

" Enkö mä nyt vähän ois semmosta prinssi matskua", naureskeli Keito.
" No sähän nyt oot tollanen jokaisen tytön unelma", totesi Catalina.
" Ai sunkin unelmas", iski Keito silmää.
" En tarkottanu itteeni!", kiljahti Catalina punastuen.

" Nii nii voidaan sopia ihan mitä haluat", härnäsi Keito.
" Sä ainaki Cata menisit ihan mistä tahansa prinsessasta oot meinaa aikas sexy", vihjaili Keito.

" Älä Keito laske leikkiä tollasessa asiassa!", punasteli Catalina.
" No mutta, kun se on ihan totta oot oikeesti tosi hottis Cata", ivaili Keito.
" Keito lopeta, mulla on silmälasikkin ja oon tämmönen", huokaisi Catalina.

" Mitä väliä millään laseilla on?", ihmetteli Keito.
" Sä oot upee niillä ja ilman", totesi Keito perään.
" Älä mua oikeesti nolottaa", sanoi Catalina vaimeasti.

" Mutta Cata kaikki mitä mä sanoin on oikeesti ihan totta", jatkoi Keito vielä.
" Joo joo mennäänkö nyt vaan keilaamaan", huikkasi Catalina.

" Mä näytän sulle Keito kuinka tehdään täyskaato", manasi Catalina.
" Vai niin hah annas tulla", naureskeli Keito itsevarmasti.

" Tästä lähtee ja se onnistuu hyvin kun käyttää apuna fysiikan teorioita millä painovoimalla asiat sujuu", selitti Catalina.
" Jospa nyt vaan fysiikanlaki työnnät sen kuulan sinne keiloihin", ilmeili Keito.

" No voihan itku!", kiljahti Catalina.

" Ei tainnu mennä ihan nappiin nyt nää sun teorias", nauroi Keito.
" Mä taidan tulla näyttään seuraavaks mallia kuinka tää hoidetaan raavaalla voimalla", lisäsi Keito.
" No näytäppä lihaskimppu vähän mallia", virnuili Catalina.

" Otat sen kuulan näin ja sit astut taaksepäin ottaaksesi vauhtia", ohjeisti Keito.
" Okei opettaja hyvä", virnuili Catalina.

" Sit tarkka katse kohteeseen ja antaa palaa", tuhahti Keito keskittyneenä.

" No voi hitto", manasi Keito kaaduttuaan.
" Ei menny taas ihan ku elokuvissa", huokaisi Keito.

" Mä en tienny että persuksilleen kaatuminen kuuluu heittotapaan", ilkeili Catalina virnistellen.

" Mut ei Keito mitään hätää en kerro tästä kellekkään", naureskeli Catalina.
" Parempi oliski niin", sanoi Keito nolostellen.

" Mun täytyy vaan Cata mennä jo mulla on huomenna aika paljon ohjelmaa", huikkasi Keito.
" Mulla on ollu ihan loistavapäivä sunkaa", lisäsi Keito hymyillen.

" Mulla on kans ollu tosi hauskaa sunkaa Keito", hymyili Catalina.
" Mut otetaan viel yhteiskuva simbookiin, saneli Catalina innoissaan.
" Loistava idea!", innostui Keito.

" Hymyä Keito", huomautti Catalina.
" Hymyilen jo niin leveesti kun pystyn", naurahti Keito.

" Siit tuli ihan loistava", hihkui Catalina.
" Älä muuta viserrä", innoitsi Keito.
" Mut nähään Cata lähiaikoina, mun täytyy tosiaan ny mennä", nyökkäsi Keito poistuessaan.
" Juu nähään ja muista laittaa viestiäkin", huomautti Catalina vielä.

------------------------------ Myöhemmin muualla ----------------------------------

Eleina oli päättänyt vihdoin palata kotiäitinä olon jälkeen jälleen töiden pariin. Uusi vihje liittyen kauan auki olleesta tapauksesta oli Eleinan uusin tutkimuksen kohde. Siihen liittyisi paljon tutkimuksia, haastatteluita ja raportteja, mutta äitiysloman jälkeen se kuulosti jopa mielenkiintoiselta.

" Tiesikkö Catalina, että pomon mukaan tässä ihan meidän lähellä asuu joku mies joka on kotoisin Starlight Shoresta ja kuulemma tietää jotain mistä vois olla apua tutkimuksiin", aloitti Eleina mietteliäänä.
" Voitko mitenkään vahtia tai käske ees Leroyn kattoo Coopan perään mun täytyy käydä hieman tutkimassa tätä vinkkiä", vinkkasi Eleina.
" Juu eipä mulla tässä kai mitään oo", haukoitteli Catalina.

" Ryökäleen ryökäle toivottavasti päästäis jo hieman jäljille tässä jutussa", huokaisi Eleina.

" Tää talo sen pitäis olla", totesi Eleina mielessään.
" Tiedä millasta porukkaa sieläkin asuu", huokaisi Eleina mietteliäänä.

" Täytyy varmaan katsastaa ensin roskista, että millasta porukkaa täälä oikeen liikkuu", mietiskeli Eleina.
" Sielähän voi lymytä vaikka millasta johtolankaa", totesi Eleina mielessään vielä.

" Saanen kysyä kuka hitto te ootte?", kysyi tuntematon mies.
" Mitäköhän luulette sieltä löytävänne?", kuului ääni vielä.

" Anteeksi kauheasti en tarkottanu tälleen tonkia", änkytti Eleina säikähtäneenä.
" Mä oon rikostutkija paikallisesta poliisista ja mulla olis teille pari kysymystä", jatkoi Eleina nopeasti.

" Jos tulit syyttämään jostain rikoksesta ni oon väärä henkilö ne ajat on mun osalta ohi", totesi mies närkkäästi.

" Ei teitä mistään syytetä", saneli Eleina.
" Haluaisin vaan esittää pari kysymystä liittyen rikollisuusliigaan joka sai alkunsa jo kauan sitten", jatkoi Eleina.
" Mistä sä tiedät, että mä oon oikea henkilö auttamaan asiassa?", kivahti mies.

" Meillä on kansioissa kuvia epäillyistä jengiläisistä ootas hetki", tokaisi Eleina selaten puhelintaan.

" Tässä esim sattuisiko kuvassa esiintyvä henkilö rötöstelemässä oleen sää ja sun jengiläises", totesi Eleina närkkäästi.
" Hitto, mistä kansliasta te näitä revitti", huokaisi mies.

" Jos nyt aloitettas alusta ja kysyisin muutaman kysymyksen", aloitti Eleina uudestaan.
" Hyvä on, mutta mä oon si kakkuni jo istunu enkä kuulu tähän asiaan enää mitenkään", aloitti mies.
" Tiedetään eikä teitä mistään enää syytetä kerrot vaan mitä tiedät", jatkoi Eleina.

" Eli sää haluat vissiin tietää jotain Severuksen jengistä vai?", aloitti mies.
" Siitäpä juuri, ne aloitti toimintansa jo vuosia sitten, mutta edelleen heidän nimissä tapahtuu ryöstöjä, kidnappauksia ja vaikka millaisia petoksia", huokaisi Eleina.

" Mä en kuulu niihin enää enkä halua olla missään tekemisissä kyseisen nimen kanssa, mutta sen voin sanoo, että kyllä ne edelleen piilottelee jossain ja touhuaa laittomuuksia", jatkoi mies.
" Jenginhän aloitti Col Severus tarkoituksena ryöstää kuuluisia rikkaita sukuja ja koittaa kiilata omia jälkeläisiään näihin sukuihin", selitti mies.

" Tiedäksää tästä Col Severuksesta mitään tarkempaa tietoa, jälkeläisiä tai mitään olinpaikkaa?", kysyi Eleina mietteliäänä.

" Mä en tiedä yhtään missä koko suku nykyään enää majailee, mutta aikanaan ne ainakin pyöri paljon Starlight Shoressa missä mäkin olin mukana", vastasi mies mietteliäänä.
" Sen tiedän, että Collilla oli jälkeläinen joka oli mun vanha pomoni Cid Severus", jatkoi mies puistellen päätään.

" Cid oli niin periny kaikki isänsä tavat ja lipevyyden ja sai naisen ku naisenki itelleen", ärähti mies.
" Cidin oli tarkotus ryöstää joku suku nimeltä Yuil mikä oli kuuluisa rahasta ja erittäin fiksusta naisesta, jonka se tietenki onnistu sormia napsauttamalla nappaamaan itelleen", jatkoi mies.
" Se kuitenkin epäonnistu tehtävässä, koska ei koskaan päässy naimisiin sen naisen kanssa", lisäsi mies vielä.
" Muistatko olikos kyseisen naisen nimi Neri Yuil?", kysyi Eleina antaen ilmeenkään värähtää.

" Joo se se tais olla", totesi mies.
" Cidin peti mennä senkaa naimisiin ja järjestää asiat niin, että se ois saanu kaikki sen naise rahat", jatkoi mies.
" Se pässi kuitenki alko pelehteleen meidän toisen työkaverin Gracielan kanssa ja se muija sai tietää siitä heittäen Cidin pois", kertoi mies vielä.
" Mää luulen, että me päästään tällä hyvin alkuun herra?", kysyi Eleina vielä.
" Brock, sano vaan Brock", totesi mies.
" Saatiin nyt hyvä varmistus sulta tarinaan ja me palataan asiaan vielä, kiitos paljon", totesi Eleina.

" Parempi sit, että mulle ei enää tuu mitään syytteitä eikä ne Severukset löydä mua Nerin tyttö", totesi mies vielä närkkäästi.
" Täh Nerin tyttö, mistä sä tiesit?", kysyi Eleina säikähtäneenä.
" Oot ihan äitis näkönen ja kyllä mä muistan kuinka Cid yritti jäljittää ainokaisen tyttärensä kaikin keinoin", lisäsi mies vielä.
" Jäljittää ootko tosissas?", kysyi Eleina järkyttyneenä.
" Mä en muista saiko se ikinä Gracielan kanssa lasta vai saiko ne pojan, mutta Cid halus oman tyttärensä jatkamaan Severuksien jalan jäljissä, mutta ei löytäny sua", jatkoi mies.
" Mä varotan sua Yuil, sussa on Severusten verta ja niin on sun omissa lapsissakin ja se suku ettii omiaan", huomautti mies vielä.

" Hitto mikä mies", totesi Eleina nyrpistäen naamaansa.
" Vai etti isi omaa tyttöään, kiitos äidille, että onnistu piilottaan meidän perheen niiltä", huokaisi Eleina.
" Mutta kai se puhu asiaakin osittain", mietti Eleina hieman hämmentyneenä.

-------------------------------------- Hetken päästä ----------------------------

" Leroy, mä en tiiä mihin oon taas pääni pistäny oikeen", hätäili Eleina.
" Mähän oon kertonu sulle mun perheen tarinaa meitä piinanneesta suvusta ja mä pelkään, että ne kajoo vielä Catalinaan tai Coopaan ku ne on niin nuoria", huokaisi Eleina.
" Mitä mun pitäs tehä, muuttaa taas vai mitä?", ihmetteli Eleina.

" Hei muru kaikki järjestyy kyllä", lohdutti Leroy.
" Sä tiedät, että Catalina osaa pitää puolensa se on jo aikuinen nainen melkeen ja mä en antas kärpäsenkään koskea Coopaan", lisäsi Leroy vielä.
" Sä oot kai oikeessa, mutta mä luulin jo, että Severukset on kuollu ja kuopattu, mutta ei mikään mee niinku mä haluisin", nyyhkytti Eleina.
" Hei, sun pitää keskittyä perheen ylläpitämiseen eikä tommosen murehtimiseen kaikki järjestyy", lohdutti Leroy vielä.

" Nyt sää tarvit vaan jotain muuta ajateltavaa", ohjeisti Leroy vinkateen sänkyä.
" Sä tiedät, että ne ei löydä sua täältä Peach Hillsistä mitenkään", jatkoi Leroy suudellen vaimonsa huulia.

" En vaan oo vuosiin kuullu sitä nimeä ja se jotenki toi kaikki muistot mieleen", muisteli Eleina.
" Oli kauhee kuulla äidin tarinakin sen miehen suusta", jatkoi Eleina.
" Uskon, mutta nyt sun täytyy keskittyä johonkin muuhun", iski Leroy silmää.



Jeee en voi uskoa itteeni, että mä oon päässy kirjottaan Yuileja jo 30 osaa! Uskomatonta, en oo koskaan ollu saman perheen parissa näin pitkään:O Tykkään vaan Yuileista:) Tässä osassa koitin hieman ravottaa menneisyyttä mukaan ihan vaan verestämään hieman mitä on tapahtunukkin ja jaaa aa mitäköhän on luvassa vielä;) Pysykää kuulolla, ja luulen, että osiakin voi rueta oleen tiuhempaan jos innostun nyt kun mun koulukin on virallisesti ohitse:D Toivottavasti osa oli maittava ja ehkä hitusen myös mielenkiintoinen;) Terveisin Chitsuks